Miksen saa enää opiskeltua tai tehtyä mitään järkevää urani eteen?
Ennen koronaa olin lupaava yliopisto-opiskelija. Nyt suoritan joku 5 opintopistettä vuoteen, eli tätä menoa en tule koskaan valmistumaan.
En vaan jotenkin jaksa. Pää vaan sanoo että nyt nojailet käteen ja rullailet sivustoja edestakas ja lepäilet ja otat rennosti. Opiskelen yhä etänä kuten korona-aikoinakin. Nukun pitkään, käyn kaupassa, sit kattelen energiajuoman kanssa Netflixit, sit käyn lenkillä. Lenkin jälkeen päiväruoka ja sauna, ja sen jälkeen alkaakin jo väsyttää aika paljon kun on urheiltu ja saunottu. En jaksa enää mitään muuta kuin jotain Sopsyn maksullisia vessanseiniä ja feministiväittelyitä ton jälkeen. Sitten onkin jo keskiyö ja totean että läksyt on liian raskaita, huomenna sitte. Oon 5 vuotta sanonu että huomenna sitte. En vaa pysty. En vaa pysty.
Oot alitajuisesti ymmärtänyt porvarillisen elämän turhanpäiväisyyden ja siksi et enää jaksa panostaa opintoihisi.
Sun kannattaa lähteä mukaan puoluetoimintaan, siinä ei kesken jääneet opinnot haittaa. Liity vaikka vihreisiin, siellä on paljon fiksuja nuoria miehiä mukana vaikkei niistä koskaan mediassa kuullakaan. Sitä kautta pääset eteenpäin ja asemiin vaikka koulut kesken jäisikin.
Niin etpä sä selvästi oo ainoa jos se lohduttaa että eihän noi opistot oo oikeen muuta kuin päiväkoteja nykyään pääosin eli tietty on aina se ydin missä innovoidaankin jotain mutta noihin laitoksiin menee aikuiset notkumaan ja toiveena on että vaikkei palkka ois lopulta päätä huimaava niin ei tarvii tehdä kuitenkaan hemmetin raskasta työtä. Siis jos valmistuu ja jos pääsee töihin ja jos ja jos.
No tän maan merkittävimmät vientituotteet ja hyvinvointivaltio ja paskaa rakennettiin joskus 50-80-luvuilla ja sillon kuului top10% kansasta jos oli käyny lukion. Nyt puolet ihmisistä alkaa olla korkeakoulutettuja jossain muodossa ja osalla on useampikin tutkinto ja kansan viimeisin innovaatio on suurinpiirtein tekstiviestin ja ircin keksiminen ja nää oli 30 vuotta sitten.