On vain kahdenlaisia distroja, niitä, jotka ovat jossakin vaiheessa hajonneet ja niitä, jotka eivät vielä ole. Kun riittävästi käyttää, niin distro kuin distro sekoaa sukissaan jossakin kohtaa, on henkilökohtainen kokemukseni ja siten mielipiteeni. Toistaiseksi lupauksensa ovat ainakin jossakin suhteessa pettäneet suurista distroista Debian, Ubuntu, Mint, Fedora, Arch ja OpenBSD (joka tietysti ei ole Linux). RaspBian on seonnut vielä noita useammin, mutta se voi johtua muistitilan loppumisesta, jota vastaan sitä ei ole ollut suojattu riittävästi, mutta toisaalta Debianinkin kanssa on ollut mahdollista saada tilanne, jossa päivitysten yhteydessä kone alkaa epäluuloisena tiedustelemaan, että olenko nyt ihan tosissani, että haluan poistaa kernelin. Sittemmin tuokin korjattiin, kai. Teen kyllä edelleen suuremmat versiopäivitykset niittaamalla systeemin ja alustamalla puhtaasti. Olen havainnut, että päänsäryt vähenevät ja toisaalta se suojaa joitakin distroja päätymästä hajonneiden joukkoon.
Toisinaan distron kenkkuilu on jopa hyväksi. En esimerkiksi olisi 2005 tullut kokeilleeksi Ubuntua, jos Debian ei olisi ryhtynyt kenkkuilemaan monitorin asetusten kanssa ja se 6.06-versiohan oli sitten hetken kuluttua varsin legendaarisesti aikansa voittajan valinta. Yleisesti ottaen olen tavannut ottaa jonkun muun kuin Debianin tai Ubuntun kokeiluun, kun olen kyllästynyt vastaan tuleviin temppuihin, mutta palannut sitten taas kaidalle tielle todettuani, ettei se homma toimi noilla muilla sen paremmin. Aina tulee joku kränä jossain.