Some on tosiaan muuttanut matkailukulttuuriakin, totta. Varmaan sanomattakin selvää onko parempaan vai huonompaan.
Koko tuo Madventuresin aikakausi oli ainakin tähän päivään verrattuna helkkarin huoletonta aikaa ja se siinä kai melkein eniten vetoaa itseeni. Tai ehkä juuri se kontrasti miten monet elleivät useimmat sen ajan keski-ikäiset istuivat kotona ja katselivat illasta toiseen Teksti-tv:tä ja torstaisin Kotikatua, jossa oli tosi jännän kiehtovaa ja eksoottista, että yksi suht keskeinen hahmo oli tummaihoinen, ja samaan aikaan jotkut nuoremman polven Rikut ja Tunnat seikkailevat kaukomaiden kaduilla ja ties missä vuoristopoluilla ja näkevät ja kokevat kaikenlaista mistä teksti-tv-miehet eivät osaa edes haaveilla.
Mutta Madventures oli edellä aikaansa niin hyvässä kuin myös pahassa. Se oli omalla tavallaan vähän niinkuin somematkailua ennen somea. Sarjan tenho syntyy paljolti siitä (vaikutelmasta), että R & T ovat kuin yksiä meistä ja ovat matkoillaan ja ruudussa vain itseinään, ilman kuvausryhmiä tai käsikirjoitusta jne. Samanhan voisi tehdä nykyään älypuhelimella ja jollakin somealustalla. Ja sarjan yksi iso pointtihan oli osallistaa katsojia, mikä myös kuuluu somekulttuuriin, houkutella heitä mukaan samoihin maisemiin. Ja siinä oli sellainen sisäänrakennettu vika, sama kuin nykyinfluenssereiden matkailusometuksessakin, että hei tyypit kattokaa kuinka upeita ja autenttisia mestoja täältä löytyi, eikä yhtään turisteja, tulkaa tänne, tää ei oo vielä pilalla - ja sitten kun sinne säntää satapäin reppureissaajia etsimään aitoja kokemuksia, niin johan menee pilalle ennen kuin huomaakaan. Uniikit mestat ovat uniikkeja yleensä siksi, että länkkärit eivät ole vielä pilanneet niitä, ja uniikin mestan ja sen asukkaiden näkökulmasta lienee aivan yksi lysti, onko länkkäri/länkkärijoukko ”Samsonite-turreja” vai og ug trävellereitä.
Ja se vielä tuosta, että Madventuresissa pilkatussa (massa)turismissa on kyllä paljon hyvääkin eikä vähiten se, että roolit ovat selkeät puolin ja toisin. Madventuresissa ja somematkailussa kummassakin ihannoidaan sellaista ”aitoutta” että ns virallisten turistikohteiden sijaan näytetäänkin ihmisten olohuoneita ymv., ja siinä on jälkeenpäin ajatellen jotain hyvin tunkeilevaa oikeastaan.