Olen tästä ennenkin avautunut laudoilla, mutta muutama kuukausi mielialalääkityksen (Doxepin 25mg) aloittamisen jälkeen viinanhimo putosi käytännössä nolliin. Nyt ollut lähes vuoden tosi vähällä alkoholilla. Aiemmin join noin 1-2krt/vk, jotain 20 annosta/kerta. Ja siis olen nainen, eli aika tuntuvia määriä vetelin. Suvussa taipumusta masennukseen ja alkoholismiin.

Tuli tässä muuten mieleen, olisipa kiva tietää kuinka iso osa masennusta sairastaneista sairastuu myös alkoholismiin ja verrata sitä lukuun masennusta sairastamattomien (onko Suomessa edes sellaisia ihmisiä? :D) alkoholismista. Masennus tietysti altistaa alkoholismille, mutta olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon enemmän.

Hassua ajatella miten korona vaikutti moniin ihmisiin todella monilla tavoilla, kun omassa elämässä se ei näkynyt mitenkään. Sosiaalinen juominen on kyllä se, missä pelkään vielä joskus retkahtavani, vaikka niitä tilanteita tuleekin harvoin.

Mielenkiintoista, jos oikeasti on olemassa pitkän linjan alkoholisteja, joilla ei ole masennusta. Kaikki aineet tietysti vaikuttaa eri tavalla eri ihmisiin. Sama noiden lääkkeiden kanssa, mutta jos tuo naltrexone (ensimmäinen kerta kun kuulen kys. lääkkeestä) ei toimi, niin voithan kysellä lääkäriltä Doxepinin mahdollisuutta, vaikka ei sitä luultavasti suoraan alkoholista vieroittautumiseen määrätä. Itse sain alunperin Doxepin 5mg unilääkkeeksi ja myöhemmin pyysin tuota vahvempaa. Lääkäri sanoi sitä 25mg:sta käytettävän enemmänkin mielialalääkkeenä, mutta antoi kuitenkin reseptin. Kun aloitin käytön, niin haittavaikutuksena oli lievä aamuinen tokkuraisuus, mutta nyt sitä ei enää ole lainkaan. Ainoa pysyvä haittavaikutus on ollut vaahtomainen sylki, mitä löydän suustani varmaan päivittäin. Onhan se ärsyttävää, mutta lääkkeen hyödyt on siihen nähden moninkertaiset. No lisäksi suuta kuivaa ehkä vähän useammin kuin ennen.

Ohoh laitoitkin juuri samaan aikaan viestin. :D
Olen ymmärtänyt nuorison käyttävän vähemmän alkoholia sen vuoksi, että huumeita käyttävät enemmän. Voi toki olla osittain myös netin "ansiota".

5kk ollut nyt ilman. Komppaan myös tota mielialalääkitystä, jos on masennusoireita. Itelle bupropioni auttaa ihan ok. Söin myös ssri-lääkettä, mutta ei toiminut mulla. Join raskaasti. 20 vuotta join viikottain, viimeiset kolme vuotta päivittäin.

Yllättävää kyllä, ei ole mitään vaikeuksia olla juomatta. Ei ollut edes alussa, kun päätös oli tehty. Päätin siis olla aluksi vuoden juomatta, ettei se lopettaminen tuntuisi miltään elinkautistuomiolta. Ekat 3kk oli tosi vakavia masennusoireita, mutta silti ei tehnyt mieli enää ryypätä.
Sosiaalinen elämä kuoli heti. Ei mitään kiinnostusta nähdä ihmisiä. Nyt vaan luen kirjoja, pelaan, kattelen leffoja ja haaveilen työpaikasta.

On jännää huomata, miten on rakentanut koko elämänsä alkoholin tai muiden päihteiden ympärille. Kaikki ihmissuhteet, harrastukset ja ajanvietteet.
En osaa sanoa, onko elämänlaatu parantunut mitenkään. Katsotaan puolen vuoden päästä.

Kaupungin päihdepalvelut auttoi ja lopetin juoppojen kanssa hengailun. Vertaistukea sain absolutisti kaverilta.

Aloin vähentämään juopottelu ja onnistuin siinä. Menin ns kuntouttavaa keräämään roskia. Olen ihan akera niin kuulin kautta rantain että pitävät minua ja työkaveriani vammaisia. Ei kiinosta hirveästi panostaa tuohon työpaikkaa enää.

Tänään 390. tipaton päivä kiitos allen carrin easy way to control alcohol

En itsekään huomannut koronalla käytännössä muuta vaikutusta kuin, että ihmiset vaikutti olevan normaalia pahemmin massapsykoosissa sekä töissä oli pakko ajoittain käyttää rättiä naamalla.

Itse vähän epäilen tuota ajatusta siitä ettei pitkäaikaisalkkiksilla kehittyisi masennusta ryyppäämisestä johtuen sillä kun katsotaan millä tavalla alkoholi vaikuttaa aivotoimintaan on melko todennäköistä, että varsinkin ongelmakäyttäjillä se viinan kittaaminen aiheuttaa vähintään jonkin sortin masennusoireet.

Itse en ole koskaan onnistunut hankkimaan alkoholismia vaikka toki omastakin suvusta sitä parin sukupolven takaa löytyy. Alkoholi on toki joskus toiminut erittäin huonona dopamiiniboosterina tylsyyteen, mutta pitkäaikaiskäytössä se ei ole kovin järkevä vaihtoehto ja tästä syystä sitä onkin pyrkinyt joko sietämään tylsyyttä tai keksimään vaikka aikaavieviä harrasteita.

Maailmallahan on tutkittu taikasienten psilosybiinin käyttöä addiktioiden hoitoon (pääasiassa alkoholismi ja nikotiiniriippuvuus) ja tutkimustulokset vaikuttavat lupaavilta. Ehkä vielä joskus täällä perä-pohjolassakin Valvira tulee järkiinsä ja hoidon yleistyessä mahdollisesti maailmalla Suomessakin määrätään sienitrippejä viinanhimoon. Mene ja tiedä.

Jos sun pitää laskea montako päivää oot ollu juomatta, niin et tule koskaan parantumaan kyseisestä riippuvuudesta.

Lenkkipolkuvertaus on siitä hauska, että eihän se missään lenkkipoluilla edes tarttunut ellet olisi hönkinyt vastaantulijan naamalle vierestä. Ymmärsin toki viestisi ajatuksen, mutta kunhan nyt piti viisastella.

Itse en ole ikinä elämässäni käyttänyt rättiä naamalla, enkä edes käsidesiä kertaakaan koronan aikana.

Tosiaan on erttäin todennäköistä, että alkoholistille kehittyy masennusoireita. Helposti toki ihmiset yrittää piilotella niitä siten, ettei muut huomaisi.
Itse en ole koskaan juonut tylsyyteen, mutta voin hyvin ymmärtää miksi jotkut tekevät niin.

Mielenkiintoista informaatiota taikasienistä. Toivottavasti niistä saataisiin tulevaisuudessa apua ihmisille.

En olisi itekään käyttänyt, mutta töissä iski totaaliset vainot koronan suhteen ja siellä jotkut nappaili varoituksiakin kun ei käyttäneet rättiä naamalla. Itse pidin sitä toki vähän miten sattuu, yleensä nenän alla rai leualla ja pari huomautusta tuli koko aikana. Koronan sitten sain tuossa päälle vuosi sitten sattumalta ja ainakin omalla kohdalla sikaflunssa oli kyllä pahempi tauti. Tosin enpä ole "perusterve läski" niin voinee osittain selittää tuota.

Itse join siis hetken tylsyyteen silloin tällöin, mutta lopetin melko äkkiä koska kuten Ralph Waldo Emerson aikoinaan totesi, ei ole ilmaisia lounaita. Se lasku tulee aina maksettavaksi. Piti sitten keksiä muuta tekemistä ja nykyään juon yhden tai kaksi ehkä kerran kuussa kun käyn joskus jonkun frendin kanssa ulkona tai jos on joku keikka.

Noilla psykedeeleillä on yllättävän paljon terapiapotentiaalia, mutta niidenkin tutkimus kusi silloin 60-luvulla kun jenkit löi paniikkinappulaa osittain hippiliikkeen takia. Meni 50-60 vuotta ennen kuin tutkimusta alettiin taas tehdä.

vähä samaa ongelmaa tosin minusta tulee kaljamaisteri ja sitten on aina krapulaisen ja kärsivän näköinen naama

Nyt kesällä taas kaljoittelu kiihtyy sen verran et kai se on antabukselle lähdettävä. Alkosta ei tule enään edes nousuhumalaa mutta jotenkin se turmiolan tommi aina houkuttelee..

Suosittelen antabusta juuri tuosta syystä. Naltreksoni on niin hirveää myrkkyä, että siihen ei pidä koskea. On parempi kuolla tehden sitä, mistä nautti kuin elää kituen aivokuolleena mistään nauttimatta.

Jokusen vuoden horinut pelkkää ykkösolutta. Ei ole krapuloita ikävä.

Loppukuukausi menee nyt kyllä vesipoikana ei nää darrat oikei kiinnostele enää

Vois tohon masennuksen lääkitsemiseen alkoholilla sanoa mitä varmaan tiedätkin että varmaan se ”hetkeksi helpottaa” , mutta masennusainehan tuo nimenomaan ironisesti lopulta on.

Itsellä sellainen pöivittöinen tissuttelukin tuntuu vähän vievän pois niitä kehon mahdollisuuksia nukkua hyvin, voida hyvin, tuottaa niitä hyvänolon tunteita. Onhan pikku hiprakassa pyöriminenkin välillö ihan hauskaa ei siinä

Alkoholista on tullut itsellä 20-vuotta täyttämisen jälkeen aine josta tulee enemmän huonoja puolia kuin hyviä. Ja oikeastaan tänä päivänä tuntuu että alkoholin ne hyvätkin puolet esiintyvät lähinnä vaikutuksina kuten
>Kohoava huonovointisuus ja huimaus
>Päänsärkyä
>Kieli menee solmulle ja aivosolut
>Vaikea selittää asioita ihmisille
>Motoriikka huononee ja tulee sählättyä
>Epäonnistun jossain
>Koen masentavaa tunnetta päässä ja lamaantuneisuutta
>Vaikea pysyä perillä asioissa mitä muut puhuvat ja ajatukset primitiiviintyy liikaa
>Ajatuksiin tarvitsee keskittyä kaksi kertaa kovempaa
>Ulkoisesti näytän heikkoutta toisille ihmisille
>Jossain kohtaa pitää vielä selviytyä kotiin
>Aamulla on paha mieli ja tuntuu jotenkin kuin aika olisi pysähtynyt ja on tylsää
>Päässä sumisee / päässä on hiljaista (samanaikaisesti)
>Vatsa on sekaisin
>Jotenkin tulee morkkis vaikka ei olisi edes tehnyt mitään mutta pelkkä tieto että joku on nähnyt itseni humalassa hävettää
>Olo on masentunut ja tuntuu surulliselta vaikkei siihen ole oikeasti syytä
>Päivä pitää omistaa edellisestä illasta palautumiseen
>Vaikka katsoisi jotain mikä yleensä ilahduttaa, mieli ei kohoa. Ja siitä tiedosta että yrittää viihdyttää itseään, eikä se tehoa tulee vain kaksi kertaa pahempi mieli.
>Epämiellyttävät ajatukset jotka normaalisti voi sivuuttaa helposti tuntuu raastavilta ja suurilta, todellisemmilta
<Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin mutta taidan mennä tekemään jotain muuta mielummin kuin listata asioita mitä muistan viime kerraltani kun olin ryyppäämässä.

9 vuotta saanut elää täysin selvinpäin juomatta edes yhtä kaljaa. Käyn vertaistukiryhmissä. Ennen vedin suoneen kaiken mikä liukeni veteen ja nyt saanu elää jo aika pitkän tovin ilman että on tatvinnut käyttää.

Lopetin kun alkoi päätä särkemään alkoholista. Toisaalta sitten taas mitä vanhemmaksi on tullut, sitä haitallisempia vaikutuksia siitä on koitunut.

Rip

Teininä aloitin kaljoittelun. Joskus vähän myöhemmin piikittelin ja käytin mitä vaan aineita sain käsiini. Enää en käytä juuri mitään. Alkoholia juon kerran tai kaksi vuodessa. Viimeksi kun yritin juoda, niin kolmen oluen jälkeen lopetin. Pilveä tulee polteltua samoin kerran kaksi vuodessa. Kumpaankaan ei ole mitään suurta himoa enää. Ennemminkin ei halua käyttää, koska tietää siitä selviämiseen menevän taas muutama päivä ja on niin hyvä fiilis ilman päihteitäkin.

Päihteiden käytön lopettamisen jälkeen terveelliset elämäntavat eivät ole olleet niin hankalia ylläpitää, kun päihteitä käytettäessä, joskaan ei sekään tapa ihan itsestään lähtenyt käyntiin. Ruokavalio ja liikunta on tärkeitä. Elimistö ei toimi oikein maatessa paikallaan, eikä se pysty tuottamaan hyvää oloa. Ainoastaan muutos on vaikeaa, sen uuden tilanteen ylläpitäminen ei sitten enää niinkään.

Kehität hyvät säännölliset rutiinit itsellesi, niin niistä on helpompi pitää kiinni, kun satunnaisesta aikatauluista silloin kun ei ihan tunnu siltä. Pistät kuulokkeet päähän ja menet joka päivä kävelylle. Luet joka päivä vähän jotain kirjaa. Etsit itsellesi terveellisimmän ruuan, jota pystyt syömään. Kyllä se siitä.

Näin se hoituu

https://m.youtube.com/watch?v=_5EtmS2a5CY

No se mielummin överit kun vajarit mindsetti on vähän hankala voitettava, mutta kyllä sekin siitä lopulta taittuu, jos tarpeeksi pitkälle pääsee. Se perustasoon totuttelu vaatii tosin luopumista. Itse vedin lopulta täysin monk-modessa mielihyvärataresetin. Olin no-fapissa täysin ilman herkkuja ja päihteitä. Ruokavalio todella askeettinen. Tässä kohtaa oli itselläni kuitenkin (lähes) selvinpäin oloa ja terveellistä elämää vuosia takana. Pikkuhiljaa se hyvä olo alkoi tulemaan paremmin läpi ja masennus väheni. Senkin olen oppinut, että joskus on parempi tehdä pieniä myönnytyksiä itselleen, kun päästää tilanne räjähtämään hallitsemattomasti käsiin.

Paras tapa lopettaa päihteet on löytää urheilulaji mistä tykkää. Ryyppäminen tuhoaa edellisten päivien gainssit ja pilaa muutaman seuraavan päivän treenit, jonka seurauksena sitä ei enää haluakaan tehdä.

Tämä ei auta ketään, mutta n. 4kk sitten lopetin alkoholin määräämättömäksi ajaksi. Varoitusmerkkejä oli ilmassa (liian usein, pullo aina tyhjäksi, ostin vaikka ei ollut aikomus). Kännit olivat ilottomia ja päätarkoituksena näytti olevan turruttaa jonkinlaista tylsistymisen tunnetta tai täyttää tyhjää kohtaa elämässä. Lopettaminen sujui helposti kun tajusin etten ole asiassa saamapuolella. Lopettamisen helppous kieli siitä, että alkava addiktio oli pelkästään psyykkistä. Miinuspuolena lopettamisesta tuli, etten ole käynyt kertaakaan viikonloppuna baarissa tms., koska vähintään kaljatörppö pitäisi juoda.

Kesä on vaikeaa aikaa. En kirjaimellisesti OSAA tehdä mitään muuta kuin juoda kaljaa penkillä. Ajatus juomisesta on vastenmielinen, mutta silti pyörii jatkuvasti mielessä koska en vain osaa muuta. Taitaa tää kesä mennä sisällä istuessa niin surullista kun se onkin.

T. Puoli vuotta selvänä

Söin kans bentsoja monta vuotta aika pieniä annoksia, mut ilman reseptiä. Lopulta huomasin ettei niistäkään ollut enää yhtään mitään hyötyä.

Jaa olitkin nussija no ei sit kiinnosta mitä tapahtuu

Vois langan innoittaman pistää korkin kiinni, tosin ei se kauaa varmaan kestä kun taas keksii tekosyyn ryypätä. Nousuhumalassa on mukavaa..

Alkais kyllä pikkuhiljaa olla paikallaan toi tinaamisen rajottaminen. Jos ei nyt kokonaan lopettaminen niin ainankin joku vuosi tai 1000 vuorokautta juomatta tmv. On kyllä toi paska dominoinut elämää aika lailla pennusta asti. Eilisestä jäljellä 4 olutta. Josko noi tuhoais pois(tai kaatais viemäriin) ja laittais projektin vihdoin tulille. Vittu että vituttaa kun holi on niin pitkään ja niin selkeästi ollut itsellä niskan päällä ja siitä huolimatta ei vaan saa sitä kipinää alkaa taistelemaan itseään pois tästä pinteestä. Koko aikuiselämän pisin tauko on ollut 7 viikkoa mutta 99.99% kerroista kun yrittää taukoa niin kamelin selkä katkeaa alle viikon sisällä.

Haittavaikutuksia tosta aineesta on niin perkeleesti.

>Uni on ihan täyttä paskaa kun juopuneena nukkuu. Kokoajan väsynyt fiilis.

>Paino on noussut ihan hirveisiin lukemiin kun nykyään jurrissa aina tulee nälkä ja sitten sitä ahmii kaikkea rasva paskaa iltaisin naamaan. Tätä kun jatkaa vielä pari vuotta niin on kaikki saatanan diabetekset ja verenpainetaudit yms. tulilla.

>Kunto ihan vitun paska kun kaikki liikunta on jäänyt pois koska moti nolla ja ikuinen "alotetaan sitten liikunta kun lopetetaan dokaaminen" kierre.

>(lähes)Kaikki harrastukset/projektit/mielenkiinnonkohteet jääneet pois koska aloitekyky 0.

>Kokoajan henkinen ahdistus siitä että miksi kohtelee tätä omaa tomumajaansa näin päin vittua koska uutta kroppaa ei saa edes rahalla.

Ainoana positiivisena asiana on varmaan että en ole sentään kaikkia rahojani ryypännyt koska en tykkää käydä missään radalla/baareissa enää(n) näin vanhemmiten. Himassa dokaaminen tulee paljon halvemmaksi. Ei se sitä poista että on se siitä huolimatta monen sadan euron menoerä kuussa.

Vittu mitä paskaa. Pakko purkaa jonnekkin tätä asiaa ja lainaan ehkä lankaa hieman henkilökohtaisesksi blogikseni jos saan korkin kiinni tässä lähipäivinä. Tuntuu siltä että se pidempi tauko/lopettaminen alkaa olla semmonen "nyt tai ei koskaan" tyyppinen asia.

Kaikesta tästä huolimatta niin hyvät juhannukset nyymeille!

Tunnistan itseni tästä ihan täysin. Täysi lopettaminen ei olis mielessä, mutta jos pystyis rajoittamaan siihen että ainoastaan viikonloppuna jossain ei-täysin-räkälässä ottais muutaman paukun niin olis kyllä aika kohdillaan. Tulin hiljattain aloittaneeksi yötyön joten sinällään vois olla aika täydellinen väli jättää toi iltajuopottelu pois (koska ainakin osa siitä illasta menis nukkuessa joten ei olis semmosta väliä missä ei ole mitään tekemistä, eli menee tissutteluksi) ja ennen niitä unia sais hyvin pienen treeninkin heitettyä kun sekin on tosiaan jäänyt kokonaan pois.

Aika silkkaa sekoilua ollut viimeiset melkein 20 vuotta, joten tosiaan alkaa varmaan olla aika viimeiset hetket tehdä asialle yhtään mitään.

Itse olen tällä hetkellä luopunut noista "vain viikonloppuisin/kahden viikon välein/juon vain x annosta/juon vain kun on juhlatilaisuus/ymsyms." kokeiluista. Niitä on tullut testattua kymmeniä eri variaatioita ja kaikki lipsuu joko nopeasti tai todella nopeasti takaisin jokapäiväiseen naukkailuun.

Tämän takia aikomuksena onkin nimenomaan kokeilla tommoista pidempää aikaa täysin ilman. Vuosi, kaksi vuotta tai 1000vuorokautta? Tavallaan haluaisin käyttää tämän ajan itseeni tutustumiseen. Kun se jatkuvan alkoholihuurun luoma aloitekyvyttömyys häviäisi niin olisi vaan mukavaa nähdä, että mikä on se juttu mitä "oikeasti" haluaisi tehdä. Pidemmän tauon aikana tuon pitäisi väkisinkin tulla ilmi. Ainakin olettaisin että sitä pikkuhiljaa ajautuu niiden asioiden äärelle jos on dokaamatta. Myöskin tuo kokeilun "määräaika" tuo semmoisen henkisen helpotuksen että kyse ei ole mistään elinkautisesta vaan ohimenevästä "sosiaalisesta kokeilusta".

Suurin ongelmahan tässä päihderiippuvaisen elämässä on se että on vuosikymmenien aikana paskonut sen oman välittäjäaine/hormooni tuotannon niin rikkinäiseksi että hyvää fiilistä ei sitten tahdo saada enää(n) mistään muusta kun siitä alkoholista. Kroppa on täysin ehdollistunut siihen että alkoholia ottamalla saa sen hyvän olon. Tämän kanssa eläminen tuntuu todella haasteelliselta. En sitten tiedä helpottaako se jossain vaiheessa kun ei ole kokemusta, mutta tuossa viime vuoden syksyllä kun pidin aikuiselämäni pisimmän tauon about 2kk, niin vaikka aloin treenaamaan ja se kulki hyvin, söin terveellisemmin ja se tuntui hyvältä, niin tunne-elämä tuntui samantasoiselta pihakivien kanssa. Ihan tasapaksua harmaata mössöä koko oleminen.

Toivon hartaasti että sitä hyvää oloa pystyisi vielä tulevaisuudessa saamaan jostain muustakin kun holista mutta pelkään pahinta. Itsellänikin ~20 vuotta siitä kun jäin nalkkiin. Se on saatanan pitkä aika ja siinä ehtii kyllä aivot ehdollistua aika rankalla tavalla.

Kunnon avautumiseksi menee. Jatketaan harjoituksia ja kaikkea hyvää sulle nyymi.

Itsellä vielä pysynyt lyhkäisinä putket ja työpaikkakin yhä löytyy. Tässä yritän tuloksetta saada unta, että huomenna saisin jotain töissä aikaiseksi. Eiköhän se mene maanantai ja tiistai näyttöä tuijottaen. Loppuviikosta sitten tuplateholla hommia.

Vaan voi hyvä tavaton kun pelottaa tuo alkava loma. Jos juhannusviikonloppuna saa upotettua yli 50 annosta niin mitä menee neljässä viikossa, jos sille päälle sattuu? Viimeksi sain putken poikki alle viikossa koska oli sovittuja menoja ja en viitsinyt niistä luistaa. Ois helvetisti projekteja kesken, autot, moottoripyörät, pihahommat yms. Sitten sitä neljän viikon päästä havahtuu, että loma meni jo ja mitään ei saanut tehtyä. Siitä sitten helvetinmoinen morkkis.

Itte jo melkoisen loppuvaiheen alkoholisti eli juominen on aina yksin tapahtuvaa ja hyvin itsetuhoisaa eli juon usein noin viikon aamusta iltaan siten että en oikein muista mitään. Tinttaan vain viinaa kitusiin kunnes sammun ja alan heti juomaan uudestaan kun herään. En saa yksin poikki juomista vaan minulla on eräällä tutulla ikäänkuin katkopaikka jonne menen kärsimään pariksi päiväksi pelkotiloista. Ei ole oikein enää toivoa paremmasta kun elämä on täysin tyhjää.

Sain juhannuksen jälkeen korkin kiinni pitkästä aikaa! Nyt 5 päivää takana ilman alkoa(Ja bonuksena myös ilman röökiä). Peukut pystyyn että jos tämä alkoholistin ura olisi nyt tässä. Johan tätä on parikymmentä vuotta takana ja ei enää kohta oikeasti jaksa. Joka vitun päivä yhtä samaa looppia missä loppuillasta makaa jurrissa sohvalla ja ajattelee että "vittu mä en jaksa/halua enää olla tää tyyppi. Huomenna loppuu!!!" Seuraavana iltana taas sama tilanne. Rinse and repeat ~340-350vrk vuodessa. Itsetunto aivan vitun hajalla.

Oon tehnyt kyllä töitä tässä viime vuosina asian eteen ja saanut hommaa tietyllä tavalla kuriin. Joku 3-4 vuotta sitten lopetin pitkät rännit(eli join enää max 3.vrk aamusta iltaan).

Noin vuosi sitten lopetin kokonaan päiväkännit eli alan tinaamaan aina vasta iltapäivän lopulla/alkuillasta. Tämä myötä putket ovat loppuneet kokonaan ja kropalla on nykyään aikaa palautua paremmin. Näissä molemmissa taitaa olla ripaus semmosta "ei vanha enää jaksa" efektiä ja hyvä niin.

On näiden eteen tehty sitä henkistä duuniakin paljon. Oon käynyt läpi lapsuuden ja nuoruuden traumoja jota isäukko(R.I.P) omalla vitun juoppo sekoilullaan mulle aiheutti. En siis pidä faijaa minään täytenä syntipukkina mun alkoholismiin mutta kyllä sen teoilla, esimerkeillä ja sekoilulla on ollut hieman osuutta asiaan(Ei hän silti ole mun kurkkuun viinoja kaatanut). Olen vihdoinkin antanut hänelle anteeksi ja mun on parempi olla nyt.

Joka perkeleen ilta on kuitenkin edelleen pakko tempasta semmoset jäätävät rynnäkkökännit ja ajaa itsensä sellaseen "paskat ja kuset housussa/aivotoiminta 404" tyypiseen tilaan. En ole koskaan osannut juoda järkevällä tahdilla vaan imuroin samantien hirveällä vauhdilla kunnes vintti pimenee. Tämä sama ollut ihan junnusta asti.

Eipä tässä nyt tietysti vielä tasajalkaa innosta hypitä mutta näin pitkiä taukoja on yleensä max. 1-2 kertaa vuodessa joten kyllähän tämä aina hyvältä tuntuu. Myöskin lopettamisen halu on ollut jo 7 vuotta takaraivossa ja joka kerta kun saa hetkeksikin korkin kiinni, niin ajatukset ovat paljon selkeämmät kuin viime kerralla.

Jaksamisia kaikille juopoille jotka kamppailee lopettamisen/vähentämisen kanssa.

Huh huh masentaa ihan helvetisti. Puoli vuotta juomatta ja olo tuntuu vain pahenevan. Ei kiinnosta mikään, ei pysty nauttimaan mistään. Ruokakin maistuu paskalle, ulos ei jaksa lähteä. Nyt muistan täsmälleen minkä takia sitä joi päivittäin. Mitä vittua? Alkaa tuntua siltä, että raittius on täyttä kusetusta. Että elämä muka jollain tapaa paranisi.

Alkoholia juomattomana on jännä lukea näitä kommentteja. Muistan kyllä millaista se on mutta vaikea kuvitella että sitä kaipaisi. Alkoholi haiseekin omaan nenääni vastenmieliseltä, puhumattakaan alkoholia juoneesta.

alkoholismi ei oo pelkästään alkoholiin liittyvä sairaus vaan aivosairaus joka liittyy sun aivojen mielihyvähormonien toimintaan. sulla on käynnissä vaje vuosia kestäneen viinanjuonnin aiheuttamasta tilasta, ja aivot totuttelee uuteen arkeen ilman samoja endorfiini/dopamiinihuuruja kun mitä sait viinasta. Koska olet todennäkösesti alkoholiriippuvainen, sun aivot myös vastaa alkoholiin eri tavalla ku meillä normoilla. siksi ois tosi tärkeetä opetella mistä muista asioista sitä endorfiinia ja dopamiinia saa ja kohdistaa tää viinattomuuden turhautuminen siihen. Suosittelen myös kehittää tunnetaitoja jotta opit käsittelemään sun tunteita kunnolla ilman päihteitä.

sulla ei oo riippuvuutta niin on helpompi olla ilman ja vaikeempi ymmärtää mistä kyse. nää on asioita joita raitistuvat kipuilee minnesotamallin hoidoissa jatkuvasti ja mihin siellä opetetaan uusia keinoja kohdata tunteita ja löytää elämästä mielihyvää.

esimerkiksi vaikka liikunta on vitun klisee, niin monet ei tajua että juomisen lopettamisesta seuraava masennus ja anhedonia on tila joka pitäs väkipakolla runnoa pois tekemällä asioita jotka ennen tuotti mielihyvää (pois lukien se ryyppääminen)

Dokasin paljon. Aloin vetää muita päihteitä siihen päälle. Sit jäi dokaaminen vähemmälle. Sit jäi vaan hatsi ja alkoholi pariksi kymmeneksi vuodeksi. Sitte dokasin jo tosi vähän muutaman vuoden ja lopetin jossain vaiheessa hatsinkin ja röökin polttamisen.

Sitte kuvittelin kohtuukäyttäväni holia ja hatsia silloin tällöin muutamia kertoja vuodessa kunnes tajusin lopettaa molemmat. Siitä lienee viitisen vuotta.

Paska kama.

Et huijaa kuin itseäsi tuolla spritekossulla :D Mutta joo ei kaikki kyllä niin voimakkaasti haise

Hyvä kirja

No niin, nyt tämä Stuka -lentäjä on saanut uuden pohjakosketuksen. Tällä hetkellä alas menee viinalla lantrattua mustikkajugurttia.

Jälki on rumaa, mutta sellaistahan se sodassa on.

Nuoriso vetää maria niin että koko paikkakunta haisee.

No ei täällä hikises pohjolan persereijäs kyllä muuten pääse nussimaan ku viinalla.

itse olen huomannut että adhd-lääkitys on käytännössä vienyt kaljanhimon

Mistä metallista kyse?

hm.. noh, ensinnäkin hankkiuudut eroon kaikesta viinasta (lavuaari), sitten pidät huolen että saat kunnon ruokaa ja suolaa, piffit ja ranut, tai vaikka kebu ja colaa, jne. ja sit pidät huolen että tankkaat juomaa paljon, suola sitoo vettä jne. Raitista ilmaa välistä, paljon unta, tuuletin pörräämään kun hikoiluttaa, kylmä suihku, ja käteen vejät

Itse vedin kännissä nilkan paskaksi ja lopetin ryyppäämisen siihen. Nyt on kohta oltu 2v ilman viinaa, mutta kyllä se himo vielä siellä taustalla on. Joskus näen unta että esim. rannalla joisin bisseä. Mutta pahimmat himot loppui vasta 7-9kk lopettamisen jälkeen, eli tipaton ei kyllä tee yhtään mitään.

Pahinta putken lopettamisessa on jäätävä ahdistus ja unettomuus luokkaa pyörit 8 tuntia sängyssä ja nouset ylös. Monesti pakko valvoa vaan suoraan yli 24h että lopulta nukahtaa. Eli tollaset "paljon unta" vinkit on ihan tyhjän kanssa.

Tää on kyllä rajoittanut omaa dokaamista todella rajusti, vaikken koskaan mikään alkoholisti ole ollutkaan. Lähinnä semmonen sosiaalinen juoppo, joka ei viihdy yksin himassa, vaan mielellään olen lähtenyt näkemään kavereita ja menevänä nuorena aikuisena luontevaa on ollut mennä baariin tissuttelemaan.
Siitä sitten kolmannen tuopin jälkeen on ollut helppo ottaa se kymmenes ja viidestoistakin tuoppi ja vähän teräviä päälle. Kun on hyvä meno, niin jatkot tottakai ja tilanteen salliessa vielä seuraavanakin päivänä voi ottaa. Tätä rumbaa ehkä kerran kuussa.
Nykyään vapaa-aika kuluu miettien ravintoa, treeniä ja palautumista ja sosiaaliset tarpeet tulevat tyydytetyiksi lajin parissa.

>Miten saatte putken katkaistuksi?
Vähentämällä. Yhtenä päivänä juon kaljan tunnin välein, seuraavana päivänä 1,5 tunnin välein tjsp. Kelloa tuijottelen, koska voi korkata. Tosin noin rankkoja putkia ei ole tullut vedettyä kuin sinä

>Mistä löydätte sen henkisen kantin?
Jossain vaiheessa tulee liian paha olo olla jatkuvassa humalassa ja pitää katkaista.
Auttaa myös, kun tulee eteen joku "pakko" katkaista, joku elämäntapahtuma edessä, jossa on pakko olla seurassa selvinpäin kun ei kehtaa kännissä mennä.

ite lopetin juomisen ja tilalle tuli himo turvotus sessiot

Juon aina monta päivää jos aloitan. Käy niin raskaaksi, että kiva olla selvinpäin ja rauhaksiin.

Tai sitten olet edelleen kännissä koska maksa sanoi "moikka!" ja lopetti alkoholin polttamisen. Nyt tapahtuu vain hitaampi suora poistuminen veden mukana mennessä.

Itselläni oli hetken käytössä mutta jostain syystä lopetin sen ottamisen. Minulla ei juurikaan edes tehnyt mieli ryypätä. Ajattelin että voisin yrittää sitä uudestaan kun mulla on vielä lista sitä kaapissa. Alkoholi myös maistui jotenkin vastoinmieliselle.

Helsingissä päihdepoliklinikan aukeaminen Kalasatamaan muutti alkoholikatkaisun luonteen merkittävästi. Enää ei nimittäin Laaksoon pääse katkolle, ellei ole sitten täysin rollaattorikunnossa. En tiedä miten Vantaalla nykyisin on, mutta kai sielläkin on säästölinja. Ennen siellä pääsi katkolle hyvin helposti ja jatkohoitoon 1-3 kk ajaksi laatupaikkoihin.

Traumatisoitunut ja masentunut on vakioveikkauksia päihdehoidossa ja saattavat kirjata mitä tahansa diagnooseja

Sitten kun kiljut alkaa olla kuvioissa, pohdi näitä asioita uudelleen 😅

Miksi ne sut olis ryövännyt? Kävelikö uhkaavasti? Heiluttelivatko käsiään leveesti sivuilla? Olivatko silminnähtävästi aggressiivisia? Mitä? kerro.

Rahat loppu niin ei voinut ksljoiteells viikkoon.

jaahas. sopiva lanka. tämän kanssa paininut nyt viimeiset 3 vuotta. eikun 5. saatana.

teinistä asti ne viikottaiset (eli noin 25 vuotta tuota) ja sitten viitisen vuotta sitten uuteen maahan työnperässä muuttaessa alkoi päivittäinen siemailu. ensin vaan kaksi tuoppia illassa töiden jälkeen, matkalla kotiin. sitten 3. jne. pahimmillaan 5 vahvaa IPAa tai vastaavaa illassa ilman välipäiviä. sitten muutaman kerran vuodessa semmoinen all-out viikonloppu vanhojen kavereiden kanssa.

mulla tuo jotenkin liittyy sellaiseen töiden jälkeiseen tyhjyyden tunteeseen. ei oikein jaksa tehdä enää mitään hyödyllistä, kotona ei oikein odota mikään, joten tuntuu rentouttavalta istahtaa pubiin parille ja lukea uutisia tai jotain. jonkinlaista sosiaalisen toiminnan sijaistoimintaa tämä tuntuu olevan, varsinkin kun alkoi lähteä nousuun ton uudessa ympäristössä asumisen ja sitten varsinkin korona eristysten aikaan.

rupesin laittamaan ylös juodut määrät ja päivät viime vuonna. se toi jonkin verran edistystä. kävelin ja kuuntelin podcasteja addiktioista ja muista. tavoitteena oli ja on edelleen a) vähentää kertamääriä b) vähentää viikottaisia kertoja. kokeillut myös psilosybiiniä, sillä sai hetkeksi hyvää perspektiiviä asioihin. mutta koska se (niinkun muuten monet masennuslääkkeetin) lisää aivojen muovautuvuutta, se toimisi varmaan tosiaan paremmin niin että ottaa ja tekee sitten seuraavat viikot jotain ihan muuta. koska palasin melkein heti takaisin tissutteluun vahvistin varmaan vaan tapaani..

pääsin keväällä 3.5 päivään viikossa ja 3.5 tuoppiin. tämä alkoi tuntua jo aika hyvältä. huomasin miten iso ero oli aamulla olossa, jos oli onnistunut olemaan kaksi päivää peräkkäin ihan nollilla. kesän tullen iski terassihimot. nyt saa tapella aika tosissaan että saa sen yhden kaljattoman päivän viikkoon mahdutettua ohjelmaan ja määrät taas nousseet. valoiset yöt ja alkoholi yhdistelmä saa myös näköjään tässä iässä jo aika vakavia uniongelmia aikaan, joka on hajottanut välillä aika pahasti ja saanut aikaan jotain ahdistuskohtauksen tapaisia joinakin aamuina.

olo ei ole kuitenkaan kauhean toivoton tai huono suurimpana osana päivistä. kävelen iltaisin saatanallisia määriä ja ajattelin hommata pitkästä aikaa juoksukengät ja katsoa pelastaisiko vaikka silloin tällöin vedetyt psilosybiinit yhdistettynä maaniseen kestävyysurheiluun minutkin tältä hitaalta lässähdykseltä.

näillä lankaan.

miten muuten sait tuon naltreksoni reseptin? kiinnostaisi kokeilla, mutta ei jaksaisi ihan hirveästi pyöriä julkisessa terveydenhuollossa reseptiä metsästämässä.

Lopetin vuosi sitten alkoholin seinään. Käyttö ylitti kohtuuden rajat. Eka viikko oli hankala ja piti vain aktiivisesti mennä päivä kerrallaan. Mulle ainakin just se että ajattelin vain että tänään en juo, oli tärkeä juttu tuo onnistui. En suunnitellut pidemmälle. Pian en enää kaivannut alkoholia lainkaan ja homma jatkui itsestään.

Kulutin noin 5-8 annosta päivässä keskimäärin. Käyttökertoja 4-7 viikossa.

Lopeta se itsesäälissä rypeminen vitun homo!

Kaatista tolle laiturilla möykkäävälle hintille

totta. kuullut joskus jostain, että "alkoholi tuhoaa hitaasti, mutta läpikotaisesti". hiipii elämään hiljaa, ja teeskentelee kaveria pitkään. aina ilossa mukana, jne. sitten kun sen kanssa alkaa olla ongelmia, niin tilanne on yhtäkkiä aika vaikea. kun joka vitun ruokakauppa, ravinteli ja kissanristiäinen tarjoaa ja/tai tuputtaa lisää.

jaahas. viikon loppupuoli meni aika vihkoon. pe ja la taisi mennä 8-10 tuoppia molempina iltoina. oon pohtinut tuota naltrexone/sinclair juttua enemmän.

mikä niissä lääkkeisä siis pelottaa? tosin toi sun kesäkuuri kuulostaa sen verran intensiiviseltä, että ei varmaan tosiaan kannata lopettaa sillä lailla seinään.

mutta toi lääke kuulosti jotenkin just sellaiselta, että mitä haluaisinkin: voi juoda, mutta siitä katoaa se pahin hohto ja sitten ajan kanssa rupeaa kiinnostamaan vähemmän koko homma. luulen että jos saisi juotua vähemmän jonkin aikaa, niin voisi saada lisää sitä muuta sisältöä elämään joka kanssa auttaisi.

aivan. mutta kuinka paljon tuossa sitten menettäisi, jos olisi pari viikkoa kuurilla (joisi varmaan vähemmän edes sen ajan), toteaisi että sivuvaikutukset ei nappaa? yks juttu muuten masennuksesta tuli kanssa mieleen, että onko sulla koskaan ollut mitään semmoisia puoli-maanisia jaksoja? ton kakssuuntaisen mielialahäirön diagnoosissa kestää muistakseni usein vitun pitkään ja ne normi-lääkkeet ei tosiaan toimi siihen kun se mekanismi on jotenkin erilainen.

jos jotain hyvää viikonlopusta, niin: kävelin melkein 15k askelta keskimäärin pe-su ja eilen su en juonut kun 2 tuoppia ja nekin taisi olla ihan normaalivahvuisia.

Sama juoda ykköstä, niin juomisesta katoaa hohto.

et taida ymmärtää ongelman ydintä.

Naltrexonin kanssa join vaan vitusti enemmän, ei siitä ryyppäämisestä mikään hohto kadonnu, tuli vaan paskemmat nousut ja piti paradoksaalisesti juoda normaalia enemmän. Antabuksen kanssa oli hengenvaarallista leikkiä koska join siitä huolimatta.

Alkoholistilla hohto ryyppäyksestä ei katoa koskaan, mutta sen voi korvata terveemmillä vaihtoehdoilla. Voihan noita lääkkeitä kokeilla toki, mutta itselleni ei sopinu.

Se muutos pitää lähtee jostain syvempää ja suosittelisin ryhmässä käyntiä jos et oo vielä käyny. Ite käyn satunnaisesti. Nykyisin oon saanu rajotettua ryyppäämisen kerran kuukauteen, ennen join viikonloppuisin ja välillä viikollakin kännissä töissä

luulen, että ne paskemmat nousut voisi auttaa itsellä. juon oikeastaan vaan olutta, joten jos se eka tai toka ei saa sitä euforian tunnetta päälle, niin luulen että monta kertaa jäisi siihen. ja toi voisi auttaa tuohon terveempien vaihtoehtojen priorisointiin. mutta joo, jotenkin se pitäisi päästä sinne puolelle että ne perustarpeensa tyydyttäisi muilla tavoin kuin aivoja myrkyttämällä.

aa-ryhmä vähän epäilyttää. tilastollisesti se ei toimi kovin hyvin. joten sinne päätyy jäämään ne tyypit joille se sopii. hyvä siis että toimii niille! mutta vaikka joku vertaisryhmä olisi varmaan hyvä juttu, en jaksa mitään korkeampi voima juttuja, ovat niin pahasti oman maailmankatsomuksen kanssa ristissä.

Kaikkea kannattaa kokeilla, hienoa että on silmät auennu ongelmalle. AA on hengellinen ohjelma, ei uskonnollinen eikä poliittinen, ja siellä ei ainakaan mun omissa ryhmissä kukaan tuputa mitään kenellekään, vaikka korkeampaa voimaa välillä kiitetäänkin.

Oon itsekin jotain ateistin ja agnostikon välimaastosta, mutta koska kukaan ei tiedä mitä tai miksi me täällä multiversumissa ollaan, voi aivan hyvin olla avoimin mielin kaikkea kohtaan mikä addiktiosairauden kanssa auttaa. Se korkeampi voima voi olla mitä vaan sulle itselle tuntuu hyvältä; luonto, kaikkeus, raamattu, vastis ":D", mitä vaan mikä tuntuu hyvältä.

Tärkein siinä vertaistuessa on kuulla muiden kertomusta ja mikä muilla on toiminu. Niistä saattaa poimia sit hyviäkin juttuja omaan toipumiseen ja myöhemmässä vaiheessa kenties auttaa muita viinapirun kanssa taistelussa.

Tsemppiä toipumiseen, tää on pitkä tie, mutta hienoa että oot päässy jo alkuun. Ja kuuntele itseä mikä sulle parhaiten sopii, jos lääkitys ei sovi mulle niin se voi hyvinkin sopia sulle.

Ja ne ryhmät, käy tsekkaamassa ja juomassa kahvit siellä. Jos oma paikkakunnan AA on patuja täys niin voi kokeilla lähintä NA-ryhmää jossa yleensä nuorempaa väkeä, mutta sairaus on sama.

Tutkariskenen kulta aika oli silloin kun lääkeainelista ja huumausainelaki lainsäädäntöjä ei vielä ollut, eli juuri 2000 luvun taitteen jälkeen, tiedä mitä horiset hyvä mies

kiitosta, harkitaan.

viikon saldona oli yksi täysin holiton päivä, yksi yhden bissen päivä ja yksi kahden bissen päivä. muina 5. tuoppeja.

no, loppuiko ne jo?

Yli puol vuotta selvinpäin. Elämässä ei oo mitään sisältöä ja tuntuu ettei itellä oo mitään identiteettiä. Ei tee mieli dokata, mutta ymmärrän kyllä miks teki mieli niin kauan olla kännissä. Mitäs nyt?

joko täällä katkesi se putki?

itse testailen nyt kanapitsan vaikutusta. en ole paljoa poltellut aiemmin, enkä koskaan yksin. so far, vaikuttaa että edut on 1) hyvä olo vaikutuksen aikana 2) hyvin nukuttu yö, joka tekee seuraavasta päivästä paljon miellyttävämmän. ja sitten ei ole illan tullen niin väsynyt ja vittuuntunut että jotenkin auto-pilotilla ottaa sen ekan.

onnittelut! mutta joo, kai siihen tilalle olisi saatava jotain muuta sisältöä? harrastus? koiru?