huutista kyl :D

Epäonnistuneista normoista joskus laudoilla kiljuttiin. Itselläkin oli joskus aika samat setit. Pari ihmistä joita kaveriksi voisi kutsua ja jotain paskaduuneja työttömyyden ohella. Vapaa-aikani lähinnä vietin yksin himassa kuvan kaltaisessa jätekasassa. Oikeastaan siis melkolailla samat setit kuin NHKssa. Kieltämättä kyllä löi aika vitun lujaa kun joskus tämän katsoin.

Hyvä anime on tuo YLE

Mikäs anime toi on?

Welcome to the NHK

Huutista kantsii imee ne masennus animet :D moni nyt valittanut tästä niin pitää ehkä vilkaista.

itellä ollut paljon pahempi meno jo vuosia, mutta ei minusta kukaan tee animea :(

Manga oli parempi. Itelläkin aina ollut semipaskanen kämppä, nytkin kaikkea lojuu lattioilla, kun ei ole liiemmin huonekaluja, kaappeja, laatikoita tai muitakaan paikkoja minne sijoittaa niitä "loogisesti". Välillä sitten taas skarppaa, siivoaa koko kämpän, tamppaa matot, jne. ja sitten on taas hetken siistimpää, kunnes taas suursiivoaa joskus 6-12 kk kuluttua tai silloin, jos joku nyt sattuu jostain syystä tulemaan käymään. Nykyään vaan on puhti niin vitun lopussa kaiken suhteen, ettei meinaa jaksaa tehdä oikein mitään töiden ulkopuolella, ja aloitekykykin lähenee nollaa.

t. melkein samat ellen kävis ihan hyvässä valkokaulusduunissa :D

Minulla on tuo romaani lukematta, kannattaako vaivautua?

Lisäys en siis ole nähnyt/lukenut muitakaan versioita tarinasta.

Normo tarkoittanee nykyään sitä, että sulla on muutakin elämää internetin ja lautamaailman ulkopuolella. Mitä enemmän olet kiinni netissä, sitä vähemmän normo olet. Tästä tulee ajan saatossa itseään ruokkiva ilmiö, etenkin nuorten kohdalla, jos kaikille sosiaalisille "suhteille" ja vuorovaikutustilanteille on saatu malli ihmisvihamielisyyteen ja antisosiaaliseen käytökseen rohkaisevilta nettifoorumeilta. Normot ovat oikein "sosiaalistettuja", eli he pystyvät tulemaan sujuvasti toimeen eri tyyppisten ihmisten kanssa olivat he sitten näiden kanssa kahdestaan tai joukossa. He taitavat sosiaaliset pelit, solmivat helposti uusia tuttavuuksia ja pitävät vaivatta yllä vanhoja.

Itse luin mangan, kun olin juuri jäänyt työttömäksi ja silloiset opintoni olivat ajautuneet umpikujaan. Tuolloin mulle tuli kesän ajaksi sellainen muutaman kuukauden mittainen komeroitumiskausi, jolloin en oikeasti poistunut itsemurhayksiöstäni juuri minnekään kuin kauppaan ja mäkkiin. Joo, oli mulla kavereita joita näin joskus viikonloppuisin pämpätessä, mutta muuten olin jotenkin ihan halvaantunut enkä päässyt asunnostani ulos oikein mihinkään, koska mulla ei ollut mitään syytä, vastuita tai velvollisuuksia. Tähän päälle vielä paska unirytmi ja yön ylitse valvojaiset yrittäessäni korjata sitä, niin taisin jopa alkaa jossain vaiheessa kuulemaan jotain ääniä, elleivät ne sitten tulleet naapurista.

Tuolloin mangaa lukiessa iski muistaakseni se, miten kaikki tuntui jotenkin niin turhalta ja toivottomalta eikä mitään järkevää ulospääsyä tuntunut olevan näköpiirissä. Ei tuntunut olevan mitään, ei yhtikäs mitään, minkä takia ponnistella tai tehdä jotain, joten aika kului pitäklti nettimaailmassa lautoja kaluten, youtubea katsoen ja kaikkea turhaa ja vittumaista paskaa päässään kelaten. Onneksi pääsin syksyllä taas opiskelemaan uutta alaa enkä vajonnut tuolloin täysin komerooni homehtumaan. Muuten olisin varmaan jäänyt sille tielle ja höperöitynyt lopullisesti. Nyt ovat asiat toki paljon paremmin, mutta siltikin tämä kaikki tuntuu vain sellaiselta pyristelyltä ja pinnistelyltä, että pää pysyisi edes joten kuten pinnan yläpuolella.

Manga kannattaa ainakin lukea.

Nussiiko noi?