Näin hävyttömästi laitan sorsakoskea, mutta en niin hävyttömästi ettenkö laittaisi alkupeisräistä alle. Agentsien versio mielestäni parempi kuin alkuperäinen. https://youtu.be/ZXZdx95cYlA?si=J1snhBeALPsjnQc2
Kaikuja ajoilta jolloin Suomi oli vielä hetken se Suomi jonka haluan muistaa. Virran veto on mun suosikkini. Tossa biisissä on jotain mystistä jota edes lähelle on nykyisten kotimaisten biisinikkarien vaikea päästä.
Pistetääs tämä Olavi Virtahevon versio myös. Tämä on muuten Suomen studiohistorian ensimmäinen päällekkäisäänitys. Joku laski että Virta kiekaisi tuohon 17 päällekkäistä lauluraitaa. En tiedä. Mutta huimalta kuulostaa:
Tämä levy on yksi omista 2000-luvun suosikeista. Itse pidän kyllä Cooleytä parempana kirjoittajana. Täytyy tosin muistaa että Cooley ei ole kovin tuottelias biisien suhteen. Internet Archive on täynnä noiden keikkataltiointeja. Linkin takana yksi mielenkiintoisimmista.
Mulla yllättäen niin päin että kuuntelin paljon Vargin läppää youtubessa (musiikkiaan en niinkään) kunnes kanavansa bännättiin varmaankin suvaitsevaiston ilmiantojen takia mielikuvien perusteella. Onneksi Vargilla riittää faneja jotka latailevat videoita takaisin nettiin.
Toi on hauska. Harmittaa kun en ostanut ajoissa ton kokoista teräskielistä Yamahaa.
Blues asteikko on loistelias. Jos joskus oppii soittamaan kuin John Lee Hooker niin kaikki muut pelimannit alkaa näyttämään teennäisiltä pelleiltä. 😀
Rummun iskulla liikenteeseen eikä teennäisiä väliosia, ei outroa eikä edes introa. Taisi olla sama konstailematon sointukierto koko biisin.
Tosta voisi moni biisinikkari ottaa mallia.