Mielestäni sekä Aapolla että Miltolla on narsistinen persoonallisuushäiriö. Vaikka tämä on tällaista keittiöpsykologiaa niin aihe on minulle tuttu koska äitini on tuollainen myös ja homma on mennyt niin pitkälle että en ole enää häneen yhteydessä ja perheenikin on hänestä etääntymässä koska on niin itsekäs henkilö. Matala empatia, suuret uskomukset itsestä, kyvyttömyys myöntää tekemiään virheitä jne. Aina pitää saada oma tahto läpi ja jos joku muu on jotain eri mieltä jostain asiasta niin hän on väärässä ja äitini oikeassa. Äitini on omasta mielestään enkeli ja niin hyvä ihminen, että hänellä on oikeus jatkuvaan muiden ihmisten arvosteluun. Vaikka hänen omat lapset on huostaanotettu ja hän on laiminlyönyt monia muita velvollisuuksiaan. Kuitenkaan koskaan mikään ei ole hänen syytä eikä hän koe syytä muuttaa itseään, vaan syy ongelmiin on muissa ihmisissä ja yhteiskunnassa.
Narsistilla on ristiriitainen käsitys itsessä, joka jakautuu "false selfiin" ja "true selfiin", joiden kehitys ja toisistaan erkaantuminen alkaa jo lapsena traumaattisten kokemusten ja ristiriitaisen viestinnän johdosta. Yleensä narsistiksi kasvavan vanhemmat tai jompi kumpi heistä, ei anna hänelle pyyteetöntä rakkautta, jolloin lapsi oppii ettei häntä rakasteta eikä hän voi rakastaa itseään silloin kun hänessä on jotain virheitä. Vanhemmat ja lopulta lapsi itse luo lapsesta idealisoidun kuvan "false self", jonka mukana sitten lähdetään elämään samalla kun "true self" erkaantuu toiseen suuntaan. Kaikki negatiivinen mitä itse tehdään niin sitä ei oteta huomioon, koska vaikeiden asioiden käsittelyä narsisti ei ole ikinä oppinut ja muutenkin narsisti kokee jo sietämätöntä häpeää mistä tahansa virheistä mitä hän tekee. Käytännössä siis koko elämä on lähes jatkuvaa defenssiä, että kyllä mä oon oikein hyvä ja normaali ihminen ja muut vaan tuomitsee mua koska ne on kateellisia (tms. selitys).