Järkevää animea katsottavaksi aikuiseen makuun?
Olen tässä nyt aika pitkälti katsonut länsimaalaisen tarjonnan elokuvista ja tv-sarjoista, tai ne mitkä kiinnostaa.
Tuli ajatus, olisko suositella jotain semijärkevää animea, missä ei ole pääosassa murrosiässä olevat teinit, tai jokin muu ylikulutettu japani-teema.
Jotenkin ei siedä enää yhtään semmosta perinteistä animea, mutta katselin tuossa Netflixistä Junji Ito: Maniac sarjaa, ja totesin että, oho, japanilaista animaatiota voi tehdä mielenkiintoisestikin.
Tästä tuli ajatus että pitäiskö tsekata japani-suuntaa enemmänkin. Olisko suosituksia ?
Pikaisesti tulee mieleen Jin-Roh ja sitte varmaan Patlabor 1&2 mitä joskus muinoin kattonu ja on vakavamielisempiä. Lisäksi kun en tarkemmin tiedä onko minkäänlaista animetaustaa olemassa, niin suosittelen varuulta Ghost in the shelliä ja tietenkin ghibli studioltakin löytyy aika paljon vakavamielisempiäkin tekeleitä jotka voi upota. Nuo nyt ainakin ekana tuli mieleen, mitkä on uponnut animesta pitämättömille tuttaville.
Jotain realistesmpiakin animeja on tullut aikoinaan katottua, mutta ei nyt tule tähän väliin mieleen.
Dororo (2019). Sarjan ideana on maaherra, joka tekee diilin demoneiden kanssa saadakseen maahansa vaurautta ja vastineeksi demonit ottavat hänen esikoisensa. Sarjassa kyseinen esikoinen tappaa demoneja saadakseen ruumiinosansa takaisin, mutta samalla kärsimys lisääntyy diilissä hyötyneellä alueella ja poika lipsuu yhä kauemmaksi hyvästä ihmisestä. Miljöönä melko hyvin toteutettu feodaaliajan Japani.
+jokainen jakso on hyvin mietitty ja rakennettu
+tekijät ovat huomioineet miten esim yhtäkkinen kuulon takaisin saaminen ei ole välttämättä mikään positiivinen yllätys
+sarjassa tuodaan kiinnostavasti esiin erilaisten ihmisten reaktiota sotaan ja demoneihin - - > kaupankäyntiä, nälänhätää ja itsensä myymistä
+antagonistit ovat uskottavia ja heidän motiivinsa ymmärrettäviä
+katsoja joutuu miettimään onko yhden ihmisen uhraus satojen hyvinvoinnin vuoksi hyväksyttävää
+olen katsonut sarjan kahdesti ja kolmaskin kerta menisi kevyesti
-melko verellä mässäilyä välillä
-aloituskappale on kauheaa soijapoppia, katso mieluummin 60-luvun version intro Youtubesta
-puusta rakennetut ruumiinosat eivät ole uskottavia
Todella positiivinen yllätys tässä äskettäin oli Sanctuary. Ei mitään fantasia hömpänpömppäjuttuja. Ei mitään universumien pelastamispaskaa. Vain pieni, henkilökohtainen kertomus kahdesta lapsuudenkaverista, jotka nostavat itsensä huipulle, väkivaltaakaan kaihtamatta. Toinen rikollispomoksi yakuzaan, toinen politiikkaan. Välillä jopa nussitaan kevyesti ja hyvällä maulla. Teos ajalta jolloin animea tekivät vielä taiteilijat ja visionäärit.