hyypiö lankaan

Toivottavasti tämä ei vie creepylankaa väärille urille, mutta kävi joskus vähän samalla tavalla tietokoneen kaiuttimien kanssa. Ne poimivat ilmeisesti jonkun rekkakuskin la-radiosignaalin, ja muistan elävästi kun kaiuttimista kuuluu yhtäkkiä kaverin ilmoitus aikeestaan pysähtyä Aapiskukolla (taukopaikka Pälkäneellä) kahvilla

😂😂😂Voin kyllä kuvitella sen hämmennyksen. Ja joo, ehkä nää ei niin creepyn puolelle mene, mutta pakko kyllä myöntää että voi se vähän silti säikäyttää.

Olin äiteellä joulun 2017. Äiti oli laittanut minulle sängyksi hetekan työhuoneeseen tavalliseen tapaan, mutta nyt siinä oli lisäpatjana vanha paksu vaahtomuovipatja, tutun näköinen. Kelpuutin sen makuupaikaksi mutta yön jälkeen se alkoi löyhkäämään. Haju tarttui ihoon ja pilasi kotiin palattuani vielä petarin, se oli pakko heittää pois ja hankkia uusi.

Muistan sen hajun olleen lapsena 25 vuotta aiemmin patjassani, ja tunnistin patjankin samaksi. Täsmälleen samanlainen kuosi, saman mallinen patja. Sitä patjaa vain ei pitäisi ollakaan olemassa. Sitä ei olla nähty. Ei vaatekaapissa, ei varastossa. Ei muuttojenkaan aikana kun olin tavaraa kantamassa. Ei mökilläkään. Ei ullakolla eikä aitassa. Ei edes navetassa missä on muutama vanha joustinpatja vielä jemmassa.

Spooky mattress from hell.

hyypiö tuli ky mieleen ekana aloitusta lukiessa.

Laitan tänne nyt vaan vähän viestiä että näkyy muille nyymeille...jos saisi jotain KRIIPIÄ lankaan....

https://youtu.be/qPn5zt5fvWY?feature=shared
Palovartijana metsässä

Älä pakota ittees vammane

En oo toi. https://youtu.be/8rivTGBzBMM?feature=shared

https://www.youtube.com/watch?v=MEwbfnCpKA4

tää on creepy

Tätä en kyllä odottanut :Dd

Yks kuumottava juttu kävi kans kerran kun asuin vielä porukoilla
>asutaan aika korvessa, lähin naapuri kilometrin päässä
>omakotitalo ja noin sadan metrin päässä autotallimme, lähinnä halli koska niin iso. Korjailtiin siellä vaan mopoja ja autoja ja säilytettiin työvehkeitä ja vanhaa romua
>tule 17v mopojonnena kotiin myöhään yöllä riennoistasi ja huomaa hallissa valot
>tässä pitää tietää että hallin ovet on sivuille vedettävät eikä lukittavissa
>mainitse isäukolle aamulla, että onko jättänyt valot kenties päälle halliin
<en oo käyny hallilla kahteen päivään
>käykää katsomassa tilanne ja hallissa ei enää valoja päällä, mitään ei ole myöskään varastettu
>parin viikon kuluttua sama ilmiö toistuu, hallissa valot päällä yöllä eikä porukat edes kotona
>älä todellakaan mene koko halliin aamullakaan yksin, odota isäukkoa kotiin
>isäukko tulee kotiin ja kertoo omituisesta rätisevästä puhelusta, jonka oli saanut myöhään illalla
<"hei... oletko..sinä...kalevi nyyminen...varo..."
>isäukko ei ollut saanut sanotuks mitään kun puhelu oli jo katkennut
>kerro isälle hallin valoista ja suunnilleen purskahda itkuun näistä kauhuskenaarioista
>olkaa varuillanne viikkokausia, tarkkailkaa hallia ja kuumotelkaa sillon tällön
>met
>mysteeripuhelukaan ei koskaan selvinnyt

<"hei... oletko..sinä...kalevi nyyminen...varo..."
Mylvistä kalevi nyymiselle

Metsänpeittotarinat on hienoja

Kun katsot syvyyden kaivoon, niin se tuijottaa takaisin

Oulunsalossa ne harmaat
ne tuli ja

Itellä semmonen aika creepy oli, olin tulossa joskus yöllä bileistä kotiin keskustassa, olin vähän poltellut, vähän juonut olutta, mutta kuitenkin suht hallussa hommat. Kävelin katua pitkin, katsoin kelloa se oli joku 03.25. Katsoin eteenpäin tietäpitkin ja huomasin yhtäkkiä että hetkeksi aika katosi ja olin siirtynyt ehkä noin. 20 metriä eteenpäin kadulla. Katsoin kelloani uudestaan, kello oli 03.32, oli mennyt 7 minuuttia ja olin siirtynyt tiellä 20 metriä eteenpäin.

Olo oli outo ja tokkurainen, mietin mitä oli tapahtunut. Olinko päihtynyt vain? En usko, en ollut koskaan kokenut tuollaista ennen.
Se mikä oli outo että samassa ajassa olisin kävellyt helposti melkein 500 metriä, mutta mukamas siitä oli mennyt 7 minuuttia kun hyppäsin eteenpäin yhtäkkiä 20 metriä kadulla.

En tiedä mitä siinä tapahtui, vietiinkö minut alukselle ja muistini pyyhittiin?

Metsänpeittoa on pidetty metsänhaltijoiden tai maahisten maailmana. Uskomuksen mukaan metsänpeittoon voi joutua joskus jonkin olennon, esimerkiksi metsänhaltijan tai harakan, viemänä. Toisaalta ihminen voi uskoa joutuneensa metsänpeittoon, mikäli eksyy, eikä löydä omin avuin metsästä kotiin.[1][2][3] Metsänpeittoon on sanottu päätyvän myös, jos astuu noidankehään, eli sienien muodostaman ympyrän sisälle.

Metsänpeittoon joutuneelle tulee omituinen, vieras olo. Jotkut kertovat maailman samalla hiljentyneen, linnunlaulun ja muiden metsän äänten vaienneen. Tuttu metsä saattaa muuttua vieraaksi ja erilaiseksi, joskus jotenkin nurinkuriseksi, jopa ylösalaiseksi. Jotkut metsänpeittoon joutuneet jähmettyvät paikalleen pystymättä liikkumaan tai puhumaan, toiset taas kulkevat läpi tuntemattomaksi muuttuneen seudun. Metsänpeittoon joutuneen väitetään katoavan muiden näkyvistä, eivätkä muut löydä häntä, vaikka kulkisivat ohi. Metsänpeittoon joutunut saattaa myös näyttää kiveltä tai kannolta. On kertomuksia, joissa kadonnutta lehmäänsä etsivä istuu uupuneena kivelle, tietämättä istuvansa lehmänsä päällä. Jotkut pääsevät metsänpeitosta tekemättä mitään, toiset taas tehtyään taikatemppuja, ja joidenkin kerrotaan kadonneen iäksi.
Onko kokemuksia metsänpeitosta

>mutta kuitenkin suht hallussa

Ei nistitarinat kiinnosta

Bumb

>ole 14v miehenalku
>serkkujen mökki sipoossa
>serkut 14v ja 16v, molemmat tytyjä, molemmat todella mukavia ja kauniita
>viettäkää päivä jutellen mukavia, käyden sienessä yms
>anna itsestäsi hyvä vaikutelma (kai?)
>illalla sauna
>alastomuus luonnollinen asia, sekasauna vaan
>penis siirtyy jo ajatuksesta serkkujen kanssa alasti olosta kevyeen valmiustilaan (ei näytä erektiolta mutta kokoa tuli reippaasti lisää)
>saunokaa oikein kunnolla, käykää välillä meressä uimassa alasti
>vaihdelkaa serkkujen kanssa vihjailevia katseita ja hymyjä mutta kukaan ei sano vielä mitään
>sekä minun että serkkujen vanhemmat saavat löylyistä tarpeekseen ja menevät hakemaan viiniä ja sytyttämään grilliä
>minä ja kaksi uskomatonta serkkua saunassa alasti vierekkäin
>tässä kohtaa kovettumakontrolli petti ja heppini alkoi kauhukseni ilmaista näkemystään siitä että serkut olivat 5/5
>nolostuin ja yritin peitellä
>serkut tirskuivat vähän mutta sanovat ettei se mitään, alkavat esittelemään omia anatomisia erikoisuuksiaan
>"haluatko koskea mun tisseihin"
>susanna seal of approval ja liikuta kättä tissiä kohti
>"mut saaks mä sit koskea sun munaan?"
>fsst tiukka paikka, älä oikein tiedä mitä vastata
>yhtäkkiä isäsi ilmestyy saunaan
>tääl on nyt hätätila, serkkutytöt menkääs vittuun täältä
>serkkutytöt poistuvat ja isä paskantaa kiukaalle semikiinteät tortut
>vääntää sinut vatsallesi lauteelle makaamaan
>"paskon nyt selällesi, poika"
>okei, isä
>paska ejektoituu selällesi
>isä hieroo sitä selkääsi vasten ja kysyy "tykkäätkö poika tykkäätkö"
>no jos ihan totta puhutaan niin en kyllä hirveästi
>"en kyl minäkään, luulin et sä tykkäisit"
>ei koskaan puhuta paskaepisodista isän kanssa

Sori, mutta ehkä kumminkin voidaan laittaa tämä teleporttaus päihtymisen piikkiin :D

Bumppaan lankaa ja samalla laitan tänne ylikseltä kopioidun, omasta mielestäni erityisen kuumottavan mörkötarinan:

Tämä tapahtui Lapissa vaelluksella muutama vuosi sitten. Olin vaeltamassa vanhan kaverini kanssa.

Edellisestä vaelluksesta oli jo vähän aikaa ja kunto oli päässyt rapistumaan hieman. Onneksi sää kuitenkin suosi meitä ja muutamia lyhyitä kuuroja lukuunottamatta oli poutaista. Vaellus sujui hyvin ja pysyimme suunnitellussa aikataulussa.

Vaelluksen puolivälissä alkoi tapahtua jotain erikoista. Siihen asti olimme tavanneet joka päivä useita muita vaeltajia, ehkä noin parin tunnin välein keskimäärin. Useimmissa telttapaikoissa oli myöskin ollut muitakin yöpyjiä, ainakin yksi muu teltta tai useampiakin. Nyt kuitenkin edellisen vaeltajan näkemisestä alkoi olla jo ainakin vuorokausi. Päättelimme että valitsemamme reitti jossa kierrettiin eräs iso tunturi oli sen verran syrjäinen että muita kulkijoita ei varmaan paljon ollut.

Illansuussa kun tulimme hyvälle telttapaikalle huomaisimme teltan jonkin matkan päässä. Emme kuitenkaan nähneet ketään teltan ulkopuolella. Arvelin että teltan asukkaat saattoivat olla tekemässä päiväretkeä ja tulisivat kenties myöhemmin illalla takaisin. Teimme ruokaa ulkona ja virittelimme pienen nuotion. Alkoi jo hämärtää. Toisen teltan asukkaista ei kuitenkaan ollut mitään havaintoa. Menimme nukkumaan.

Yöllä kuulin askelia jotka menivät teltan vierestä toisen teltan suuntaan. Sitten nukahdin taas.

Aamulla kun heräsimme menin hakemaan vettä viereisestä purosta. Päätin samalla reissulla käydä kysymässä haluaisivatko viereisen teltan asukkaat myös kahvia. Kukaan ei vastannut kysymykseeni, ehkä teltassa nukuttiin vielä. En osaa sanoa miksi tein sen, mutta jostain syystä päätin avata teltan vetoketjun ja kysyä haluaisivatko he kahvia. Kun avasin vetoketjun näin että teltta oli tyhjä, lukuunottamatta makuualustojen päällä olevia tyhjiä makuupusseja. Ihmettelin koska olisin voinut vannoa kuulleeni yöllä askelia jotka veivät toisen teltan suuntaan.

JATKUU...

2/

Aamiaisen jälkeen päätimme lähteä käymään kevyellä varustuksella läheisen pienemmän tunturin huipulla ennen kuin jatkaisimme matkaa. Tunturin huipulta oli hienot näkymät. Erotin oman telttamme ja jonkin matkan päässä myös hieman salaperäiseltä tuntuvan tyhjän teltan. Laskeuduimme alas teltalle ja aloimme pakata rinkkoja. Katsoin toisen teltan suuntaan ja hieraisin silmiäni. Toista telttaa ei näkynyt. Olin niin hämmentynyt että kävelin paikan päälle katsomaan, mutta telttaa ei todellakaan ollut enää.

Emme kuitenkaan voineet jäädä ihmetelemään asiaa pitemmäksi aikaa koska meillä oli suhteellisen tiukka vaellusaikataulu. Lähdimme matkaan ja jalat tuntuivat hieman rasittuneilta tunturin valloituksen jäljiltä. Pidimme ensimmäisen tauon tunnin kuluttua ja ihmettelimme kun edelleenkään ei näkynyt ketään muita vaeltajia. Päivä kului tavalliseen tapaan ja alkuillasta tulimme seuraavalle leiripaikalle. Aterioinnin ja nuotion äärellä istuskelun jälkeen oli aika mennä nukkumaan

Yöllä heräsin jostain syystä. Mietin miksi heräsin, oliko kuulunut jotain ääniä vai aloinko vaan olla jo hieman ylirasittunut vaeltamisesta ja heräsin siksi keskellä yötä. Jostain syystä päätin nousta lämpimästä makuupussista ja hakata hieman raitista ilmaa telta ulkopuolella. Laitoin kengät jalkaan, en kuitenkaan sitonut nauhoja ja avasin teltan oviaukon. Silloin näin jotain todella pelottavaa. Noin kahdenkymmenen metrin päässä teltasta aivan metsän reunassa oli jokin hahmo joka katsoi minua. Jähmetyin paikalleni. Oli sen verran hämärää että en nähnyt hahmoa oikein kunnolla, se vaikutti jotenkin oudon möhkälemäiseltä, mutta erotin silmät jotka tuntuivat katsovan minua. Sitten ajattelin että kysymyksessä oli vain mielikuvitukseni ja että silmäni tekivät tepposet hämärässä ja väsyneenä. Samassa näin möhkälemäisen hahmon liikkuvan hieman, ikään kuin se olisi tullut muutamia metrejä lähemmäksi. Erotin sen silmien tyhjän tuijottavan katseen selvästi. Sydämeni löi 9000 lyöntiä minuutissa.

Seuraavaksi huomasin vaistomaisesti sulkevani teltan oviaukon ja meneväni takaisin makuupussiin. Makasin täysin liikkumatta ja kuuntelin. Kuului jonkin matkan päässä olevan puron solinaa. Sitten kuului ikään kuin askeleita jotka lähestyivät telttaa. Menin ihan paniikkiin ja makaisin hiljaa paikallani. Askeleet kävivät hitaammiksi ikään kuin joku yrittäisi hiipiä lähelle telttaa. Makasin hiljaa kauhusta kankeana. Sitten näin kun teltan kangas alkoi sivuseinästä työntyä päätäni kohti.

3/

Se lähestyi kasvojani kunnes pysähtyi noin kahden sentin päähän. Olin niin paniikissa että en pystynyt liikkumaan tai tekemään mitään. Yritin huutaa mutta minusta ei lähtenyt ääntä. Suljin silmäni. Kun hetken kuluttua avasin ne teltan kangas näytti normaalilta. Olin edelleen todella peloissani mutta olin myös hyvin väsynyt joten nukahdin hetken kuluttua

Seuraavana päivänä minusta tuntui että joku olisi seurannut minua. Pysyttelin kaverini lähellä enkä mielelläni mennyt kovin kauas hänestä missään tilanteessa. Sanoin kaverilleni että minusta tuntuu jonkun seuraavan meitä. Kaverini totesi että hänellä oli ollut sama tunne jo parin päivän ajan.

Lounasaikaan pysähdyimme vanhan tukkikämpän luona. Paikka vaikutti todella autiolta ja oli painostavan hiljaista. Kämpän ovi oli hieman auki. Meille molemmille tuli sellainen tunne että emme halunneet mennä kämppään sisään. Tuntui kun joku tai jokin olisi odottanut meitä siellä. Kun lähdimme kiersimme kämpän ympäri ja jatkoimme reittimme suuntaan. Yhtäkkiä kaverini tarttui minua olkapäästä ja osoitti jonkin matkan päässä olevaa kämppää. Kämpän ikkunassa näkyi hahmo joka katseli meitä. Aloimme olla todella peloissamme.

Tunnin vaeltamisen jälkeen ylitimme metsäautotien. Kun olimme ylittämässä tietä näimme että joku ajoi sitä pitkin vanhalla maastoautolla. Heilutimme käsiämme ja pysäytimme maastoauton. Autossa oli paikallinen poromies ja hänen koiransa. Väitimme miehelle että olimme eksyneet ja että haluaisimme kyydin takaisin lähtöpaikkaamme tunturihotellille. Mies suostui ajamaan meidän sinne. Kun olimme matkalla hotellille koura alkoi yhtäkkiä haukkua ja mies alkoi kiroilla. Ihmettelimme mitä tapahtuu. Sitten näimme tien vieressä möhkälemäisen hahmon joka tuntui katsovan meitä. Näytti siltä kuin se olisi liikkunut tielle. Poromies painoi auton kaasun pohjaan ja ehdimme alta pois juuri ennen kuin hahmo tuli tielle. Ajoimme kovaa vauhtia metsäautotietä jonkin matkaa. Kun yritinme sanoa poromiehelle jotain hän vaiensi meidät elekielellä. Vatsanpohjassa tuntui oudolta ja huimasi hieman, syke oli korkealla.

Kun pääsimme takaisin tunturihotellille lähdimme heti autolla kotia kohti. Pysähdyimme ensimmäisen kerran vasta kolmen tunnin ajamisen jälkeen. En ole sen jälkeenkäynyt enää Lapissa. Kaverini ei halua puhua asiasta ja hän myi vaellusvarusteensa pois.

No niin, tässä on jotain creepyä: tiedätkö, että maailmassa on olemassa salaperäisiä ja kummituksiksi väitettyjä paikkoja? Jotkut sanovat, että näissä paikoissa voi kuulla outoja ääniä tai nähdä outoja valoja. Se voi olla aika jännittävää ja samalla hieman pelottavaa! 😨👻

Sitruuna-nainen lankaan. Älkää googlettako, jos haluatte nukkua yönne...

googletin, tuli tämmöinen kuva vastaan, menetin yöuneni

Tässä olisi yksi urbaani legenda sitruunanaisesta. Eräässä tuntemattomassa pikkukylässä asusti nainen. Nainen omisti pienen limonaadiyrityksen, joka valmisti citrus-peräisiä virvoitusjuomia. Kyläläiset kutsuivat häntä sitruunanaiseksi, sillä hän oli hyvin hapan ja ärtynyt kaikenaikaa. Työntekijät kuvailivat häntä levottomaksi ja äkkipikaiseksi.

Eräänä päivänä kyläläisille paljastui, että hän oli usean vuoden ajan pahoinpidellyt omia työntekijöitään. Työterveystarkastuksessa lääkäri oli huomannut työntekijän mustelmat, ja työntekijä oli kertonut naisen väkivaltaisesta käytöksestä. Pitkän poliisitutkinnan jälkeen nainen vietiin oikeuden eteen, ja hän sai tuomion pahoinpitelystä. Hän joutui vuodeksi vankilaan. Yritys jouduttiin laittamaan konkurssiin.

Vankila ei ollut pahamaineinen, mutta pian nk. sitruunanaisen saavuttua vankilaruoassa alkoi maistumaan sitruuna, erityisesti salaateissa. Tuntemattomista syistä moni vartija ja keittiön työntekijä lakkoili. Huhu kertoo, että he olivat kuulleet kuin sitruunaa oltaisiin puristettu naisen sellissä, ja olivat protestoineet harmaan työvoiman käyttöä.

Pian lakkoilun jälkeen vankila jouduttiin sulkemaan, syynä rakennuksen huono kunto.

Poliisi oli myöhemmin saanut paljon valituksia aution vankilan melusta ja valoista. Eräs poliisi oltiin komennettu tarkistamaan alue asunnottomien juoppojen varalta. Toiseen kerrokseen saapuessaan hän huomasi yhden sellin oven olleen muurattu umpeen. Se oli eristysselli. Sellin lattia oli veren peitossa, ja seinällä oli sidottu kuihtunut naisen ruumis, joka oli kauttaaltaan nyljitty, mutta keltainen. Sellissä haisi kuolema. He olivat muuranneet hänet kuolemaan selliinsä.

Sitten nainen säpsähti, ja alkoi toisella kädellä kuorimaan ihoaan, kuin sitruunaa. Hän huusi toistuvasti: "HALUATTEKO SITRUUNAA!?"

Tämä on oma kokemukseni. En tiedä onko se varoitus, vai haluanko sen purkaa ulos vielä kun pystyn siihen. Tälle ei ole otsikkoa, sillä tämä ei ole tarinaa, vaan se, mitä koen. Yritän saada tämän ulos itsestäni, vaikka se tekeekin vaikeaa. Ajatteleminen on hankalaa. Mieleni ei voi kohdistua koska näen ne kokoajan mielessäni. Mutta aloitan.

Noin viikko sitten löysin netistä creepypastan, ja tajusin mitä se tarkoittaa. Olen aina muksusta asti ollut kauhu-fani, joten nämä mitä itse luonnehdin moderniksi nuotiotarinoiksi vaikuttivat mielenkiintoisilta. Koska pidän myös lukea, creepypasta-tarinat olivat mukavan lyhyita kauhukertomuksia, ja videoita sisältävät mielenkiintoisia uusia mediamahdollisuuksia käyttäviä pelottelijoita.
Creepypastasta tuli minulle kuin pakkomielle. Sen etsiminen ja katsominen... en voinut lopettaa. Koko ajan piti etsiä lisää, ja sitten tarina siitä, mikä on sen "paljastus". Luin luin luin, etsin etsin etsin. Suurin osa internetissä viettämäni aika alkoi kulua creepypastaan, sen lukemiseen, analysoimiseen ja etsimiseen.

En tiedä mitä tapahtui, mutta eräänä yönä näin painajaista. Olen ennenkin nähnyt niitä, mutta tämä oli jotenkin outo. En pysty hahmottamaan mitä siinä tapahtui. Jotain muotoja ja värejä muistan, mutta ne ovat sanoinkuvaamattomia. Vaikka mieleni jotenkin sen hahmottaa, yrittäessäni ajatella tarkemmin kuvaillakseni niitä ne häilyvät pois. Tuon yön jälkeisenä aamuna minä pelkäsin.
Olen ensimmäinen töissä, ja työpaikan pimeys ennen kuin laitoin valot päälle ahdisti. Ahdisti todella paljon. En halunnut jäädä katsomaan huoneisiin mitä sieltä paljastuu kun valot syttyvät. Samaan aikaan kun siis sytytin valot, käännyin pois. Koko päivä meni kuin usvassa. Väsytti. Ajatus ei kulkenut. Oli vain ylirasittunut olo.

Pari päivää olin aamusta iltaan väsynyt. Yöllä näin outoja painajaisia, ja taas aamulla heränneenä väsynyt. En tiedä väsymyksestäkö johtuu, mutta esineet alkavat saada outoja muotoja, kunnes räpytän silmiäni ja ne ovat takaisin omina itsenään. Saatan silmäkulmastani nähdä jotain, mitä siellä ei ole. Tuo oli vielä helppoa, mitä nyt koen. Tuo oli lasten leikkiä!

Väsymys on pahentunut, painajaiset muuttuneet ahdistavammiksi, ja alan muistaa. Voi luoja alan pikkuhiljaa aamulla muistaa niitä painajaisia, ja näen pieniä pätkiä niistä. En haluaisi. Ne ovat hirveitä. Ei ihme, että päivät väsyttävät, kun alan ymmärtää minkälaiseen helvetilliseen pommitukseen aivoni yöllä joutuvat. Muodot... niitä näen päivisin enemmän.

Nyt isommissa pinnoissa. Tänään töihin ajaessani näin talon vääristyneenä, kunnes suljin silmäni hetkeksi ja se näytti jälleen normaalilta. Hetkeen en tiennyt, oliko talo oikeasti vääristynyt, mutta naamioitui takaisin? Mietin, näenkö jotain mitä minun ei pitäisi nähdä? Onko väsymys alkanut vaikuttaa jotenkin, repinyt verhon alas silmieni edestä ja väsyneet silmäni NÄKEVÄT? Sitten mietin, että tuo kuulostaa hullulta. Sen jälkeen mietin, olenko tulossa hulluksi?

Myös kuuloni tuottaa harhoja. Kun kuuntelen musiikkia, yhtäkkiä levyltä alkaa kuulua särinää ja kohinaa, kunnes sen seasta yltyy kirkunaa. Juuri, kun tukkani on noussut pystyyn ja alan miltei kirkua itsekin, musiikki jatkuu normaalina. Tuota on tapahtunut muutaman kerran. En enää kuuntele musiikkia.

Myös näen mielessäni, tai ajattelen kuolleita vauvoja ja kulhollisia matoja. Ne ovat jatkuvasti tuolla tajunnassa aivan silmieni takana. Vaikka silmilläni näenkin kallon ulkona tapahtuvia asioita, koko ajan ajatuskentässäni näen kuolleita vauvoja ja kulhollisia matoja. Ne eivät lähde pois. Aluksi en niitä nähnyt, ne tulivat tänään kun heräsin.

Joka päivä tapahtuu jotain... asiat voimistuvat. Pelot pahenevat. Näen jotain muuta. Jotain uutta. Jotain, mitä en olisi halunnut nähdä. Peiliin en ole katsonut kahteen päivään. En ole pystynyt. En ole nähnyt peilissä mitään, mutta en halua myös nähdä. Jotenkin minusta tuntuu, että jos katsoisin peiliin, en pitäisi näkemästäni. En kestäisi sitä. En tiedä näkisinkö mitään, mutta en helvetissä ota siitä selvää.

Olen miettinyt, mistä tämä johtuu. Stressistä? Ei, minulla on stressiä ollut, eikä se ole ollut näin... musertavaa ja henkisesti raskasta. Sairasta. Sairas on hyvä sana. Mielisairas. En ole hullu, sillä niin kauan kuin epäilen mielenterveyttäni, olen tarpeeksi järjissäni, etten voi olla vielä kajahtanut. Mutta minulla on teoria.

Eräänä iltana kun kannettava tietokone sylissäni sängyssä hyvässä asennossa etsin vielä viimeiset creepypastat heräsin nukahtaneena. En yhtään tiedä kauanko olin nukkunut tietokone sylissä, sillä en ollut tarkkaillut kelloa. Kymmenen minuuttia ehkä, ehkä tunnin. Tietokoneen selain oli sammunut itsessään ja välimuisti tyhjentynyt viimeisen tunnin ajalta. Siirsin tietokoneen pois ja menin nukkumaan. Tuon jälkeen kaikki alkoi, kuten tässä vuodatuksessa selitän alusta. Minulla on teoria. Törmäsin johonkin niin kamalaan videoon, että mieleni ja kehoni itsesuojeluvaisto sammutti hetkeksi niin mieleni, kuin refleksinä netinkin.

Kuulostaa oudolta, mutten muuta keksi. Monesta videosta on sanottu, että katsojan sisältä kuolee joku, hän muuttuu, ei saa nukutuksi ja niin edelleen. Ehkä minä olen vahingossa löytänyt jonkun videon, mitä ei ole tarkoitettu katsottavaksi. Ja ehkä se video nyt tunkee alitajunnastani läpi. Pikkuhiljaa murtaen mieleni suojauksen, minkä koteloon se on tuon videon muistikuvat työntänyt. En tiedä, mitä tapahtuu huomenna, tai viikon päästä. Mutta jos tämä jatkuu tätä tahtia, tulen hulluksi.

Kun oikein yritän pinnistää, muistan, että videon nimessä on sana, tai kirjainjono "chronology". Toivon, ettette yritä etsiä sitä. Itsenne tähden.

Kenobiitti

Oma tarina jonnevuosilta

>vuosi 2004
>ole nyymi, 13v
>Make kertoo koulussa eräästä hylätystä omakotitalosta kylän laitaseudulla, jonka hänen isoveli oli löytänyt
<"hui saatana, no mennään tänään kattomaan"
>koulun jälkeen Maken luo pelaamaan pleikka ykköstä, kunnes ilta hämärtyy
>polkekaa fillareilla kylän laidalle, kumpikaan ei puhu juuri mitään
>löytäkää vanha ränsistynyt rintamamiestalo, jossa ulko-ovi sepposen selällään
>pyörät parkkeerattuneena kuumotelkaa toisianne siitä, kuka menee ensin sisään
>Make esittää kovaa jätkää ja sanoo menevänsä ensin, koska ei ole mikään nössö
>yhtäkkiä Make sujahtaa juoksuun ja juoksee talon sisälle kuin jonne k-kauppaan ES:sän ollessa alennuksessa
>huutele Maken perään semi kuumotuksissa
<"Make!! Make!!! Mitä vittuu sä teet, venaa mua!! Make!"
>Makesta ei kuulu ääntäkään
<nope.jpeg
>harkitse jo vittuun lähtemistä, kunnes oviaukosta kuuluu koriseva kuiskaus tuntemattomalla äänellä
>"Nyymi....tule sisään"
<Make?
>nielaise pelkosi ja lähde hiipimään oviaukkoa kohti, paskat jo puoliksi housuissa
>astu sisään taloon, hämärästä huolimatta näe sotkuinen ja pölyinen eteinen, ja sitä seuraava pienimuotoinen ns. aula, jossa neljä oviaukkoa.
>yksi ovista auki, selvästi keittiö
>keittiö on sotkuinen, kaapit ja hyllyt revitty alas, lattiaa peittää pölyiset aikakausilehdet vuodelta nakki
>aulan kolme muuta ovea ovat kiinni, yhdessä kiinni kyltti jossa lukee "WC"
<Maken on pakko olla tuolla vessassa piilossa
>avaa vessan ovi, ja edessäsi kohtuu suurehko vessa/suihkutila, ja puinen valkoinen ovi sinua vastapäätä, josta maali alkanut jo kuoriutua.
>virne naamalla tartu valkoisen oven kahvaan tietäen, että Make aikoo säikäyttää sinut oven auetessa
>avaa ovi, keskikokoinen ja yllättävän hyväkuntoinen sauna on tyhjä
>tuntemattomasta syystä ota askel saunan sisälle, kunnes joku tönäisee sinua takaata voimalla.
>säikähdä ihan vitusti, huuda kääntyessä ympäri nähdäksesi kuka/mikä vittu sinua tönäisi
<mitä helvettiä?
>saunan oviaukossa seisoo suurikokoinen mies pirullinen ilme naamallaan, jota et hämärän vuoksi aluksi tunnista
>hämärä hahmo hyppää kylmän kiukaan päälle, ja paskantaa kiukaalle semikiinteät tortut
>vääntää sinut vatsallesi lauteelle makaamaan
>"paskon nyt selällesi, poika"
>okei, isä
>paska ejektoituu selällesi
>isä hieroo sitä selkääsi vasten ja kysyy "tykkäätkö poika tykkäätkö"
>no jos ihan totta puhutaan niin en kyllä hirveästi
>"en kyl minäkään, luulin et sä tykkäisit"
>ei koskaan puhuta paskaepisodista isän kanssa

>käytä huumausaineita
>ihmettele, kun todellisuudentaju rakoilee

Nistin tarinat osa 987

Kuvitelkaa sitä tilännettä:

>Ole 13v ES-Jonne
>kotipaikkakuntana Keuruu
>päätä kamujen kanssa lähteä kiertelemään kirkonkylän laitakortteleita
>nähkää kyltti jossa lukee "Liisan Limsapuoti 300m->
>päättäkää seurata kylttiä
>kyltti kuljettaa meidät pienen hylätyn kiinteistön luo
>tönö on syrjässä muista taloista
>piha näyttää hoitamattomalta
>ulko-ovi sepposenselällään
>ulos näkyy raottava saunan ovi
>päättäkää kamerusten kanssa tehdä ebin jekku ja paskoa hylätyn talon saunan lauteille
>käykää sisään
>lauteet oksattomasta lepästä, mutta silti ruskeita pilkkuja täynnä
>suihkupallilla edellisen omistajan vauhtiraidat (p*skaa)
>saunassa haisee kauppakeskus Redi
>puoliksi syöty makkaran pala lojuu homeisen hatsapurin päällä suihkun lattialla
>sitten näätte sen
>kiukaalla on saunaklonkun ruumis
>mitä vittua!?
>käännä paniikissa kaveri vatsalleen ripulitahraiselle alalauteelle
>"paskon nyt selällesi poika"
>"okei isä"
>hiero paskaa poikasi selälle
>"no tykkäätkö?"
>"en oikeastaan"
>"aijaa, luulin, että tykkäisit"
>yhtäkkiä kuuluu kirkuvan naisen huutoa
>oviaukolla seisoo pitkä ja kalpeab keltanahkainen nainen
>"HALUATTEKO SITRUUNAA!!!"

Sen jälkeen heräsin mielisairaalasta. Viereisellä vuoteella istuva nainen katsoo minua intensiivisesti ja alkaa hokemaan:
"HALUATTEKO SITRUUNAA"

Oli nainen jota sanottiin sitruuna naiseksi hän oli hyvin hapan kerran nähtiin että hän löi työntekijöitään,hän joutui vankilaan vuodeksi .vankila oli tunnettu siitä että.esim salaateissa oli paljon sitruunaa.mutta sitten moni työntekijä jäi lakkoon sillä he kuulivat sellistä kuin sitruunaa olisi puristettu.he olivat unohtanut naisen seiniin pian vankila oli vain autio kerran poliisi meni katsomaan ja he näkivät naisen joka oli kokonaan keltainen ja rupesi kuorimaan ihoaan!!!!!! ja sanoi
-HALUATTEKO SITRUUNAA
PS oli kirjotus virheitä ja keksin ite

KYNTTILÄPOUKAMA
Skyshale033
Aihe: Kynttiläpoukama, paikallinen lastenohjelma?
Muistaako kukaan tätä lastenohjelmaa? Sen nimi oli Kynttiläpoukama ja muistaakseniolin tuolloin kuusi tai seitsemän. En koskaan löytänyt siitä mitään tietoa, mutta muistaakseni sitä näytettiin paikallisella tv-kanavalla vuosien 1971 ja 1972 paikkeilla. Asuin silloin Irontonissa. En muista miltä kanavalta ohjelma tuli, mutta sitä näytettiin aina joskus päivällä neljän maissa.

mike_painter65
Aihe: Re: Kynttiläpoukama, paikallinen lastenohjelma?
Kuulostaa todella tutulta.. Asuin Ashlandin lähellä ja olin yhdeksänvuotias vuonna '72. Kynttiläpoukama... Oliko ohjelmassa merirosvoja? Muistan merirosvonuken luolansuulla puhumassa pienelle tytölle.

Skyshale033
Aihe: Re: Kynttiläpoukama, paikallinen lastenohjelma?
HUH! En siis ole sekaisin! Muistan Piraatti Percyn. Hän oli pelottava.. Näyttihän hän siltä, että hänet oli rakennettu toisten nukkejen osista. Siis todella halvalta. Hänellä oli vanhan posliininuken pää ja vaikutti, ettei se antiikki sopinut hänen muuhun ruumiiseensa.

En kyllä muista miltä kanavalta ohjelma tuli! Ei se muistaakseni ainakaan WTSF ollut.

Jaren_2005
Aihe: Re: Kynttiläpoukama, paikallinen lastenohjelma?
Anteeksi kun herätän tämän vanhan aiheen henkiin, mutta tiedän tasan tarkkaan, mistä puhut, Skyshale. Kynttiläpoukama näkyi vain muutaman kuukauden ajan vuonna 1971. Olin silloin 12 ja katsoin siitä muutaman jakson veljeni kanssa. Äitini antoi meidän katsoa sitä uutisten jälkeen. Katsotaas mitä minä siitä muistan. Ja, ai niin, sarja tuli kanavalta 58.

Kaikki tapahtui Kynttiläpoukamassa ja päähenkilönä oli pieni tyttö, joka kuvitteli olevansa merirosvojen ystävä. Merirosvolaivan nimi oli Nauruvarasto, ja Piraatti Percy ei ollut kovinkaan hyvä merirosvo, koska hän pelkäsi koko ajan. Sarjan taustalla soi myös koko ajan kalliope-musiikki. Tytön nimeä en kyllä muista.. Se oli Janice tai Jade tai jotain. Kai se oli Janice.

Skyshale033
Aihe: Re: Kynttiläpoukama, paikallinen lastenohjelma?
Kiitos Jaren! Nyt muistan vaikka mitä, kun mainitsit Nauruvaraston ja kanava 58:n. Laivan keula oli puinen hymynaama, jonka alaleuka oli veden alla. Ihan kuin se olisi yrittänyt nielaista koko meren.. Ja sillä oli myös hirveä Ed Wynnin ääni ja nauru.

mike_painter65
Aihe: Re: Kynttiläpoukama, paikallinen lastenohjelma?
Haha, nyt minäkin muistan. Mitä muistuu, Skyshale: "Sinun täytyy.. Mennä.. Sisälle."

Skyshale033
Aihe: Re: Kynttiläpoukama, paikallinen lasteohjelma?
Hyi Mike, sain kylmänväreet tuosta. Eli jep, kyllä muistan. Noin laiva aina sanoi Percylle kun hänen täytyi mennä johonkin pelottavaan paikkaan, kuten luolaan tai pimeään huoneeseen. Niistähän ne aarteet aina löytyivät. Ja kamerahan lähentyi Nauruvaraston naamaa jokaisen paussin kohdalla. "Sinun.. Täytyy.. Mennä... Sisälle!" Ne kaksi karsastavaa silmää ja roikkuva vaahtoleuka.. Ja siima joka aina avasi sen suun. Hyh. Se näytti niin halvalta ja kauhealta!

Muistatteko tarinan pahiksen? Hänen kasvonsa olivat ihan kapeiden, pitkien hampaiden peitossa, ja oikeastaan sen lisäksi hänellä oli vaan ne viikset.

kevin_hart
Aihe: Re: Kynttiläpoukama, paikallinen lastenohjelma?
Ihan tosissani luulin, että pahis oli Pirate Percy. Olin siis viisivuotias, kun tätä ohjelmaa näytettiin. Painajaismateriaalia...

Jaren_2005
Aihe: Re: Kynttiläpoukama, paikallinen lastenohjelma?
Ei hän ollut se pahis. Hän oli pahiksen apulainen, Horace Hirmuinen. Hänellä oli monokkeli viiksien päällä.. Kai sitä varten, että ymmärtäisimme hänen olevan yksisilmäinen.

Mutta niin, se pahis oli toinen nukke. Ihonviejä. Millaisia ohjelmia meidän on oikein annettukaan katsoa..

kevin_hart
Aihe: Re: Kynttiläpoukama, paikallinen lastenohjelma?
Hyvä Luoja, Ihonviejä.. Millaisia ohjelmia oikein katselimme? En edes voinut katsoa televisiota päin, kun he näyttivät Ihonviejän. Hän vain hyppäsi jostain paikalle narujen varassa pelkkänä luurankona ruskean silinterihattunsa ja viittansa kansssa. Ja ne lasisilmät, jotka olivat liian isot hänen kalloonsa.. Jeesus soikoon.

Skyshale033
Aihe: Re: Kynttiläpoukama, paikallinen lastenohjelma?
Eivätkö hänen silinterihattunsa ja ja viittansa oltu ommeltu ihan miten sattuu? Oliko sen idea näyttää, että ne oli tehty lasten ihosta?

mike_painter65
Aihe: Re: Kynttiläpoukama, paikallinen lastenohjelma?
Jep, luulen niin. Muistan, että hänen suunsa ei auennut ja mennyt kiinni, vaan hänen leukansa vain liukui ees-taas. Muistan pikkutytön kysyneen: "Miksi suusi liikkuu noin?" Ja silloin Ihonviejä ei katsonut tyttöön vaan kameraan.. "Että voisin jauhaa ihoasi", hän vastasi.

Skyshale033
Aihe: Re: Kynttiläpoukama, paikallinen lastenohjelma?
Olen niin helpottunut että muutkin muistavat tämän kamalan ohjelman!

Vieläkin muistelen joskus yhtä kamalaa unta, minkä sarja minulle aiheutti. Siinä sarjan avauslaulu oli juuri loppunut ja kaikki hahmot palasivat ruudulle. Kaikki hahmot olivat paikalla, mutta kamera vain tarkensi heidän jokaisen kasvoja vuorotellen, kun he huusivat. Nuket ja marionetit vain tärisivät ja rätisivät holtittomasti ja kuului vain pelkkää huutoa, huutoa ja huutoa. Tyttö vain valitti ja itki, aivan kuin hän olisi joutunut kestämään sitä jo monen tunnin ajan. Heräsin tästä painajaisesta monta kertaa ja kastelin lähes aina sänkyni sen nähtyäni.

kevin_hart
Aihe: Re: Kynttiläpoukama, paikallinen lastenohjelma?
En usko, että se oli uni. Muistan sen. Sehän oli yksi jaksoista.

Skyshale033
Aihe: Re: Kynttiläpoukama, paikallinen lastenohjelma?
Ei, ei, ei, se ei ole mahdollista. Siinä ei ollut mitään juonta, he vain seisoivat paikoillaan itkien ja huutaen koko jakson ajan.

kevin_hart
Aihe: Re: Kynttiläpoukama, paikallinen lastenohjelma?
Ehkä yritän vain luoda siitä muistoa, mutta vannon Jumalan nimeen, että olen nähnyt kuvailemasi. He vain huusivat.

Jaren_2005
Aihe: Re: Kynttiläpoukama, paikallinen lastenohjelma?
Ei taivas. Nimenomaan. Se pieni tyttö, Janice, hän vain tärisi. Ja Ihonviejä huusi kireän hammasrivistönsä välistä.. Hänen leukansa kallistui niin kovin, että luulin sen irtoavan liitoksistaan. Sammutin television ja sen koommin en kasonut sarjaa uudelleen. Juoksin kertomaan tapahtuneesta veljelleni. Emme kuitenkaan uskaltaneet avata televisiota enää.

mike_painter65
Aihe: Re: Kynttiläpoukama, paikallinen lastenohjelma?
Vierailin tänään äitini luona hoitokodissa. Kysyin häneltä, että muistiko hän viel 70-luvun alkupuolta, kun olin kahdeksan tai yhdeksän, ja eritoten kysyin sarjasta nimeltä Kynttiläpoukama. Hänen mielestään oli outoa, että muistin sen. Kysyin miksi, ja hän sanoi: "Koska mielestäni oli niin outoa, että sanoit 'menen nyt katsomaan Kynttiläpoukamaa, äiti.' Sen jälkeen vaihdoit kanavaa ja katsoit tyhjää ruutua 30 minuutin ajan. Sinulla tosiaan oli suuri mielikuvitus pienen merirosvosarjasi kanssa."

En ole vieläkään päässyt yli Keuruun sitruunanaisesta. Langan hiljaisuudesta päätellen ette te muutkaan.

En tiedä mikä minua voisi tässä tilanteessa enää auttaa. Lääkitys? Terapia? Jeesus? Itsemurha?

En halua elää jatkuvassa pelossa loppuelämääni. Näen kaupassa sitruunoita ja saan epilepsiakohtauksen. Maistan kalassani sitruunaa ja vaivun koomaan. Haistan sitruunaraasteen ystäväni keittiössä ja alan oksentamaan verta.

Jouduin jättämään jopa Iso Kirjan jokavuotisen konferenssin. Mitä teen?

Hieno nimi, tärkeä haukka, minä olin äsken loistava hoopo 😄

vittu että on kuollut paikka. Täytyy keksiä tänne jotain pelottavia tarinoita. Ootteks kuullu Keuruun Sitruunanaisesta?