ME OLIMME
E

O
L
I
M
M
E

Mitä mieltä olet Kalevalasta?

Tässä on kyllä hyvä pointteja, haluaisin kyllä tuohon 1. kohtaan hieman kyllä palata ja todeta että kysymys on hieman irrelevantti, perimätiedon mukaan kun runot ovat ikivanhoja joten esittäjällä ei sinänsä ole mitään merkitystä suurempaa kontekstia ajatellen, kuin creditoida jotakuta henkilöä tahi useampia henkilöitä.
Pointit 2 ja 3 olen samaa mieltä, toivottavasti Lönnrot on jättänyt nimenomaan näihin liittyen jälkeensä kirjallista materiaa.

Tarkoitin kohdalla 1 esittäjien yleisiä ominaisuuksia, siis sukupuolta, ikää, asemaa yhteisössä jne. Lönnrotin ja muiden runonkerääjien muistiinpanoista kyllä tiedämme, että Suomessa ja Vienan Karjalassa runoja saatiin useimmiten tietäjinä pidetyiltä miehiltä. Osa runoista oli loitsuja, niitä laulettiin mm. sairauksien hoitamiseksi ja metsästysonnen saamiseksi. Muita runoja laulettiin uskonnollisissa rituaaleissa, erämatkoilla miesten kesken tai juhlissa ja juomingeissa. Etelä-Karjalassa, Inkerissä ja Virossa sen sijaan runoja lauloivat nuorten tyttöjen tai naisten ryhmät juhlatilaisuuksissa sekä arkiaskareissa, siellä miesten lauluperinne katosi jo aiemmin kristinuskon vaikutuksesta.

Tuli luettua Pulkkisen kirja Suomalainen kansanusko, joten voin verrata sitä Siikalan kirjaan. Pulkkisen kirja on selvästi vähemmän akateeminen ja helpommin lähestyttävä kuin Siikalan kirja, mutta sisältö jää sitten vastaavasti ohuemmaksi.

Kyllähän tässä on ihan kiinnostavaa tietoa helposti omaksuttavassa muodossa mutta jotenkin jäi kaipaamaan enemmän. Varsinkin muinaisista jumalista ja muista yliluonnollisista olennoista sekä niiden palvontamenoista Pulkkinen kirjoittaa vähän. Johtopäätöksiä ja kehittyneempiä analyysejä teoksesta on myös turha etsiä.

Tulee vaikutelma, että Pulkkinen tehnyt laiskaksi luonnehdittavan ratkaisun ja keskittynyt niihin asioihin, joista löytyy paljon tietoa, kuten loitsuperinne ja maailmankuva. Mutta ihan suositeltava johdantokirja kuitenkin aiheeseen, jos ei ole tottunut lukemaan akateemista tekstiä, niin tämä voi olla parempi valinta kuin Siikalan kirja.

HyLa

On kyllä nielenkiimmoisa aihe tosijaan. Tykätty ja jaettu.

Jotenkin vituttais olla aloituskuvan Väinämöinen. Metsän eläimet vielä sietää mutta ärsyttäisi kun lauma ihmettelijöitä kerääntyy ympärille kun koitan loitsia itselleni orgasmia.

Voitteko tulla puhumaan tähän lankaan tästä aiheesta pyydän

Onko saunasolmu jo mainittu? Suomalaisen muinaisuskon kulmakiviä kuitenkin. Vaan pystyykö nyky"suomalaiset" tähän tekoon...

Oletan tämän kommentin olevan vitsi, mutta jos joku ei tiedä, niin Ior Bock ei ole luotettava lähde suomalaiselle kansanperinteelle.

Ior Bock ja vastaavat sotkevat aina joukkoon vähän faktaa, että heidän tarinansa olisivat uskottavampia. Suomalaisilla ja intialaisilla on oikeasti historiallisia kulttuuriyhteyksiä.

Uralilaisen kantakielen ja indoiranilaisen kantakielen (joskus käytetään myös termiä arjalaisen) puhujat ovat noin 2000 eaa. paikkeilla asuneet samoilla seuduilla jossain Volga-joen ja Uralin vuoriston välillä. Suomalaisessa ja indoiranilaisessa mytologiassa on selviä yhtäläisyyksiä, mm. vain iranilaisessa ja suomalaisessa myytissä maailman synnystä muna yhdistyy linnun hahmoon. Yhteyksistä todistavat myös lukuisat lainasanat, kuten kekri, huhta, orja, jumala ja sammas.

Tuolloin noin 2000 eaa. uralilaisen kantakielen puhujista osa oli juuri omaksunut tai omaksumassa maanviljelyn elinkeinokseen. Maanviljelyyn siirtyminen pyyntikulttuurista johtaa tietysti kulttuurin muuttumiseen monilla elämän osa-alueilla, myös uskonnossa, ja vaikutteita on saatu indoiranilaisilta. Pyyntikulttuurithan ovat lähes aina maailmankatsomukseltaan animistisia, eli niissä uskotaan lähestulkoon kaikessa kivistä lähtien olevan elävä sielu. Maanviljelykulttuureissa sen sijaan ei yleensä uskota koko luonnon olevan elollinen, vaan yliluonnolliset voimat rajautuvat valikoimaan jumalia ja mahdollisesti muita vähäisempiä olentoja. Pyyntikulttuureissa ei välttämättä palvota voimakkaita jumalia – jos edes uskotaan sellaisten olemassaoloon – mutta maanviljelykulttuureissa voimakkaiden jumalien palvonta on yleensä keskiössä.

Todennäköisesti muinaisten suomalaisten tärkein jumala, Ukko, on tullut palvonnan kohteeksi tuolloin maanviljelyn omaksumisen aikoihin. Tarkempaa historiaa Ukolle on vaikea sanoa, koska Ukko on selvästi kiertoilmaus ja hänen alkuperäinen nimi on kadonnut. Koska monilla indoeurooppalaisilla kansoilla ukkosen jumala on ollut hyvin tärkeä – esim. Zeus, Thor, Perkunas, Indra – on hyvin todennäköistä, että Ukko on omaksuttu joltakin indoeurooppalaiselta kansalta.

Jumala on peräisin indoiranilaisen kantakielen sanasta *djuman (=kirkas, loistava, hieno; käytetty jumalien lisänimityksenä), mistä tullut uralilaisiin kieliin *juma. Mistä -la pääte on tullut, on epäselvää. Kyseinen pääte ilmaisee yleensä asuinpaikkaa. Voi spekuloida, että juma on tarkoittanut esivanhemmillemme yliluonnollista voimaa, joten olento, jossa tämä voima asuu, on jumala. Jumalalla alun perin ei ole tarkoitettu vain yliluonnollisia olentoja, vaan myös tietäjiä on kutsuttu maajumaliksi.

Sammas on peräisin indoiranilaisen kantakielen pylvästä tarkoittavasta sanasta *stambhas. Suomalaisessa mytologiassa sammas on tarkoittanut alkujaan taivasta eli kirjokantta kannattavaa maailmanpylvästä. Sanasta on muokkautunut sampo, jonka useimmat tuntevat rikkautta jauhavana myllynä. Idea myllystä on todennäköisesti kopioi skandinaaveilta, joilla on myyttinen tarina suolaa jauhavasta Grotti-myllystä. On esitetty, että sampo-myytti olisi syntynyt vasta keskiajalla suomalaisten ja skandinaavien yhteyksien johdosta Perämeren tienoilla, mistä se sitten muuttoliikkeen myötä siirtyi Savoon ja Karjalaan.

Kekri on ollut sadonkorjuujuhla, joten sen omaksuminen samaan aikaan maanviljelyn omaksumisen kanssa on loogista, lainattu indoiranilaisten sanasta *kekro = pyörä, vuodenkierto.

Bump

Olisit nyt edes kysynyt jotain, ei näin hiljaisella alalaudalla bumppeja vielä tarvita.

Mutta jotta ei jää pelkäksi valitukseksi, niin kerronpa teille väestä. Muinaissuomalaisille ja vielä pitkään kristinuskon valtakaudellakin ”väki” oli tuonpuoleisen voima. Joillakin ihmisillä, esimerkiksi menestyvillä tietäjillä, oli paljon väkeä, joillain toisilla vähemmän. Väkeä saattoi olla myös esineissä, esimerkiksi hyvässä miekassa oli paljon väkeä ja tietäjät säilyttivät noitapusseissaan väekkäinä pidettyjä esineitä, kuten kuolleiden luita, hautausmaan multaa, hirttoköyttä tai kuivattuja eläimiä.

Väkeä muistuttavia voimia on myös muissa kulttuureissa, kuten polynesialaisten mana, irokeesien orenda ja jossain määrin myös kiinalaisten Qi. Fiktion puolella Star Wars -elokuvien ”the Force” muistuttaa väkeä. Tosin väkeä ei jaoteltu hyvään ja pahaan, se oli neutraalia, mutta arvaamatonta ja vaarallista. Väen käyttäjällä piti olla tarpeeksi mahtia, jotta hän sai väen tekemään mitä halusi. Uskottiin, että jos ihmisellä on enemmän väkeä kuin aseella, ase ei voinut vahingoittaa häntä. Väkeä saattoi käyttää hyödyllisiin loitsuihin, mutta myös aiheuttamaan vahinkoa, kuten sairauksia.

Naisilla väkeä oli erityisesti heidän sukupuolielimissään. Naisen väki saattoi avustaa naisten töissä, esimerkiksi karjan saattoi suojata, kun laittoi sen kävelemään naisen jalkojen välistä. Miesten elämänpiirissä naisen väki sen sijaan saattoi olla haitaksi, uskottiin esimerkiksi, että jos nainen harppaa kalaverkon yli, verkko saattoi menettää kykynsä saada kalaa. Naisen sukupuolielimen paljastamista loitsuvaikutuksen aiheuttamiseksi on kutsuttu harakoinniksi.

On melko varmaa, että väki on perintöä vanhemmasta pyyntikulttuurin animistisesta maailmankuvasta. Animistisissa uskonnoissa suunnilleen kaikella kivistä lähtien uskotaan olevan elävä sielu. Väkiuskomuksissakin väkeä pidettiin joskus olentomuotoisena, esim. metsän väellä voitiin tarkoittaa metsän haltijoita ja kalman väellä kuolleiden haamuja.

Väkivahva postaus 👍

Mihin lähteisiin perustat etymologiat joita tässä langassa esität? En kysy kyseenalaistaakseni vaan siksi että kiinnostaisi lukea lisää aiheesta.

Aihe kiinnostaa vahvasti. Koitin lukea sen eepoksen 60-luvulta, jossa se karhun pää kannessa. Oli liian kuivaa ei pystynyt.

Edelleen todella hämmentävää kun näitä jumal ym olentoja on aivan helvetisti.

Lisätietoja lainasanoista

Kysymys. Onko asiassa joka mielletään kansanperinteeksi, jäljellä vielä näitä animistisia asioita? Eikös tuollaiset emuut ole vähän, noh, sinnepäin? Vai onko ne jutut jo unohtuneet, ja kansanusko on maanviljelysuskonto?

Etymologioita on käsitelty jonkin verran aloituspostauksessa mainitussa Siikalan kirjassa ja indoiranialaisista lainasanoista on kattava Holopaisen väitöskirja, jonka voi ladata tuolta: https://helda.helsinki.fi/items/e5900ba0-5f7e-460f-aec6-3d0db63414e4

Lisäksi on tietysti olemassa https://kaino.kotus.fi/suomenetymologinensanakirja/

Kiitos! Tuo väitöskirja on minulle uusi tuttavuus, täytyy perehtyä.

Suomessa vielä historiallisenakin aikana kalastuksella, metsästyksellä ja luonnonkasvien keräämisellä on ollut merkittävä osuus ravinnon saannissa maanviljelyn rinnalla. Tämän takia suomalaisten kansanusko oli oikeastaan välimalli, siinä oli sekä maanviljelykulttuurien että pyyntikulttuurien uskontojen tyypillisiä piirteitä. Erilaisten yliluonnollisten olentojen suorastaan hämmentävän suuri määrä on selvää perintöä animistisesta pyyntikulttuurista, kuten mainitsemasi emuut eli eläinten ja kasvien kantaäidit. Yksi parhaiten tunnettu animistisen pyyntikulttuurin jäänne on karhukultti.

Karhun lihaa ei yleisesti pidetty herkullisena, vaan karhun metsästyksellä oli enemmänkin rituaalinen tarkoitus: karhu oli kulttieläin, joka kaadettiin joka vuosi kevätalvella pesältään kesken talviunien. Taikaesineinä pidetyt karhun hampaat jaettiin metsästäjien kesken. Karhun kaadon onnistuttua järjestettiin karhun kunniaksi karhupeijaiset. Naisten, erityisesti raskaana olevien, tuli karttaa kuollutta karhua, koska karhun hengen uskottiin etsivän mahdollisuutta jälleensyntymiseen. Juhlaan osallistuvien keskuudesta valittiin joko symbolinen morsiuspari tai karhun sukupuolen mukaan sille puolisoksi tyttö tai poika, jolloin karhua edusti sen kallo. Karhun sielun uskottiin asuvan sen kallossa ja luissa, kallo palautettiinkin juhlavassa kulkueessa karhunkallohonkaan, jotta karhun sielu vapautuisi syntyäkseen uudelleen.

Karhukultissa ilmeni pyyntikulttuurin ihmisten käsitys luonnon kiertokulusta, taivaasta laskettu karhu tapetaan ja sen sielu palaa takaisin tuonpuoleiseen syntyäkseen uudelleen, ja ihmisillä on oikeus metsästää karhuja ja muita eläimiä, kunhan ihmiset huolehtivat kiertokulun jatkumisesta. Toinen karhunmetsästyksen rituaalistamisen tarkoitus oli ekologinen: kokeneelle metsästäjälle karhun surmaaminen pesältä oli helppoa, jos metsästystä ei olisi otettu uskonnolliseen valvontaan, olisi karhuja todennäköisesti kaadettu enemmän kuin niiden kanta kestää.

Vienan ja Aunuksen Karjalassa karhuriittejä ei ole tunnettu, siellä sen sijaan vielä 1900-luvun alussa uskottiin karhun olevan ”ihmisen sukua” eikä sitä metsästetty. Vaikuttaisi, että muinaisille karjalaisille karhu on ollut nk. toteemieläin eli symbolinen esi-isä. Toteemieläimen tarkoitus on ollut sitoa ihmiset omaa sukua suurempaan ryhmään, useamman suvun liittoon.

>Tämän takia suomalaisten kansanusko oli oikeastaan välimalli,
Totta, tietenkin.

Karhuillahan on melko ihmisenkaltaisia piirteitä, takajalkojen muoto ja jalanjälki.

Suomessa kun vältettiin sanomasta karhua, vaan puhuttiin otsoista ja nallesta, niin ukrainassa ja venäjällä taisi olla hieman sama meininki. venäjäksi karhu on medved ja ukrainaksi vedmid. Jompikumpi näistä, todennäköisesti ukrainalaiset, eivät jostain syystä ole halunneet sanoa karhun nimeä oikein, vaan keksineet tuollaisen kiertoilmaisun.
Med tarkoittaa hunajaa (mead, mjööd=sima), ved, en tiedä tarkottaako se mitään.

Olen saanut sellaisen käsityksen, että Ukko on tullut ylimmäksi jumalaksi jossain vaiheessa, kun suomensukuiset kansat kohtasivat balttilaisia. Alkuperäinen ylin jumala on ollut Ilmari(nen). Sepän ominaisuudet Ilmari on saanut vasta rautakaudella, kuten myös -nen päätekin on varsin myöhäinen lisä.

Alunperin ilma on tarkoittanut myös taivasta itseään. Tämä jumala on hallinnut taivasta ja erityisesti taivaannapaa, keskusta, jonka ympärillä maailmankaikkeus pyörii. Sukukansa udmurttien taivaanjumala Inmar on mitä luultavimmin sama jumala, joka osoittaa -r(i) suffiksin olevan hyvin vanhaa suomalais-permiläistä alkuperää. Muinainen yhteinen muoto lienee Ilmar. Ukko on tosiaan vasta myöhäisempi lainaus balttilaisilta kansoilta matkalla kohti itämerensuomalaisten kansojen syntykotia Pohjois-Viron rannikolla.

Ukon yhteydessä käytetyn termin "ylijumala" on esitetty tarkoittaneen alkujaan ylisen jumalaa, eli taivaan jumalaa. Ukosta on mahdollisesti tullut muita jumalia mahtavampi vasta kristinuskon tulon jälkeen, kun Ukon piti kilpailla kristinuskon yhden jumalan kanssa. Ukko omaksui kristinuskon jumalaan liitettyjä käsityksiä luojana ja häneen alettiin vedota kaikenlaisissa asioissa mm. synnytyksissä ja sairauksissa.

Ukon alkuperästä on monia arveluja, tietääkseni mitään niistä ei ole yleisesti hyväksytty. Balttilainen alkuperä on yksi teoria. Toinen teoria on, että Ukko ja Ilmarinen ovat olleet alkujaan sama jumala. Tämä taivaan/ukkosen jumalan kehitys on mielenkiintoinen, mutta ei kovin hyvin tunnettu aihe.

Kaikista varhaisin tunnettu uralilaisten ukkosen jumala on ollut monien muidenkin Euraasian ja Pohjois-Amerikan kansojen tuntema suuri ukkoslintu, ja siitä on jäänteitä tallennetuksi saaduissa kansanrunoissa. Lintu on sulautunut jossain määrin Ukkoon, kuten näistä pätkistä voi havaita: ”Ukko ilman lintu vanhin” ja ”iski tulta kyntehensä”. Toisaalta kansanrunojen kokko/vaakalintu on myös tulkittu ukkoslinnun jatkumoksi. En ole törmännyt arvioihin, mikä ukkoslinnun alkuperäinen nimi uralilaisilla kansoilla on ollut.

Ukkoon liittyvät sanat taivas, vasara ja juma(la) ovat lainaa indoiranilaisilta. Vasaran (tarkoittanut ennen kirvestä) vastine indoiranilaisilla oli vieläpä heidän ukkosenjumala Indran ase "vazra" (kuvassa). Jonkinlainen ihmishahmoinen ukkosenjumala luultavasti siis on ollut uralilaisilla jo indoiranilaisten kontaktien aikaan eli noin 2000 eaa. On myös olemassa teoria Ilmari = Indra, mutta Holopainen aiemmin linkitetyssä väitöskirjassaan pitää sitä mahdottomana.

Frog esittää artikkelissaan* mielenkiintoisen näkemyksen: aikansa huipputeknologia eli raudan valmistus yhdistettiin Ilmariseen (hänestä tuli seppä), mistä voi tehdä johtopäätöksen, että rautakauden alussa Ilmarinen oli tärkeämpi jumala kuin Ukko tai Ukkoa ei silloin vielä ollutkaan. Ukko tuli tärkeimmäksi taivaan jumalaksi siis vasta rautakauden aikana, eli 500 eaa. jälkeen.

Ukolla on ollut myös muita peitenimiä kuten Pitkäinen, Äijä ja Ylikäinen. Ukolla on monia samoja piirteitä kuin skandinaavien Thorilla ja heitä ainakin joskus pidettiin samana jumalana. Ukko ajaa vaunuilla kuten Thor. Ukon ase vasara muutti merkityksensä kirveestä vasaraksi, kuten Thorilla. Vuonna 1545 Kustaa Vaasalle lähetetyssä ruotsinkielisessä kirjeessä Ukkoa nimitetään Thoriksi. Lisäksi Lönnrot tallensi yhden runon muodossa, jossa Ukon tilalla esiintyi nimi Tuuri. Virolaisten Taara/Tooru lienee väännös Thorista. Ilmarisen syrjäyttäminen taivaan jumalana Ukon toimesta voi olla skandinaavista vaikutusta, näin ainakin Frog tulkitsee**. Mutta tuskin Ukko on alkuperältään skandinaaveilta lainattu Thor?

* https://www.academia.edu/3687102/

** https://www.academia.edu/35369652/

Tällaista ajatuksenjuoksua itsellekin on syntynyt kun olen suomalais-ugrilaista mytologiaa ja itämerensuomalaisten kansojen historiaa tutkiskellut. Ilmari(se)lla on niin valtava osuus maailman synnyssä, auringon ja kuun takomisessa (ennen rautakautta siis luomisessa) ja suuri valta kaikista tärkeimmässä, eli taivaan(navan) hallitsija/luoja.

Tuosta Indran ja Ilmarin yhteydestä olinkin myös lukenut aiemmin ja kyllähän se herätti mahtipontisia ajatuksia yhteisistä alkumyyteistä. Miksi Holopainen pitää tätä mahdottomana?

Holopainen käsittelee vain kielellistä yhteyttä. Hänen mukaan muotoa Ilmari ei ole voinut olla kantauralissa, vaan pääte -ri on myöhempi. Kantauralissa ilma on ollut todennäköisesti muodossa *jelma, ja siitä on mahdotonta saada yhteyttä Indraan. Vaikka kielellistä yhteyttä ei olekaan, niin on silti mahdollista ellei peräti todennäköistä, että Indralta on lainattu piirteitä silloisten uralilaisten taivaan jumalalle, kuka se sitten on ollutkaan.

Kiitos selvennyksestä. Pitäisi itselläkin lukea useampia kirjoja aiheesta. Tähän mennessä lukenut kokonaisuudessaan vain Harvan ja Haavion kirjat ja jokin ajankohtaisempi teos voisi olla paikallaan. Löytyyhän tuota tietoa sieltä täältä irrallaan kuten lähteistäsi näkee. Palaan joskus keskusteluun paremmalla ajalla ja kontribuutiolla.

Joka tapauksessa mielenkiintoinen lanka ja erinomaista keskustelua.

Suomalainen muinaisusko oli joskus kymmeniä vuosia sitten peruskoulussa Kalevalan muodossa paljonkin esillä, mutta kyllä ne norjalaiset ovat osanneet markkinoida nykyaikana omia jumaliaan paremmin. Onko vika suomalaisten jumalissa vai suomalaisissa?
https://www.youtube.com/watch?v=cg0TQyjdHJ0

No tähän on pääasiassa kaksi syytä, skandinaaveja on paljon enemmän kuin suomalaisia ja heidän jumalat on dokumentoitu paremmin. Skandinaavien mytologiasta kirjoitettiin jo keskiajalla Eddat, kun taas suomalaisten jumalien dokumentointi alkoi kunnolla vasta 1800-luvulla, jolloin paljon tietoa oli jo menetetty.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Edda

Miksi suomalaisten jumalien dokumentointi alkoi vasta 1800-luvulla?

Ennen 1800-lukua suomea osanneet kirjoitustaitoiset olivat lähinnä kirkonmiehiä, joten ei ole kovin yllättävää, ettei heitä vanhan uskonnon dokumentointi kiinnostanut joitakin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Lisäksi kirkon valta oli huomattava ja pakanalliset uskomukset pyrittiin kitkemään kaikin keinoin. Ensimmäinen suppea dokumentti suomalaisista jumalista on Mikael Agricolan runomuotoinen luettelo vuodelta 1551. Mutta ensin 1700-luvun vapaampi ja tieteellisempi valistuksen ilmapiiri heikensi kirkon valta-asemaa, ja sitten 1800-luvulla Euroopassa herännyt kansallisuusaate saapui myös Suomeen ja kiinnostus kansanperinnettä kohtaan voimistui. Kehitystä edesauttoi, että Venäjä oli vallannut Suomen 1809 ja Suomelle annettiin autonomisen suuriruhtinaskunnan asema, minkä johdosta suomalaiset alettiin nähdä omana kansakuntana sivistyneistön parissa, erillisenä ruotsalaisista ja venäläisistä. Kalevalan kirjoittaja Elias Lönnrot on tunnetuin kansanrunojen kerääjä, mutta oli heitä monia muitakin.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mikael_Agricolan_jumalaluettelo

Sen verran tekee mieli kommentoida, että "Ukko" muinaissuomalaisen taivaanjumalan nimenä on mahdollisesti akateemista ylitulkintaa. Ainakin kansanrunousarkistossa sana "ukko" on runsaassa yleisnimikäytössä, esim. "ukko vanha Väinämöinen" on melko yleinen (jostain syystä Lönnrot kuitenkin halusi vakiinnuttaa "vaka vanha Väinämöisen"). Varmuudella voitaneen sanoa, että "ukko" on tarkoittanut ainakin vanhaa miestä, isoisää ymv., ja mielestäni on uskottavampi tulkinta, että "Ukko" on samantapainen jumalaan viittaava nimitys kuin kristillinen "Isä". Eli nimitys "Ukko" jättää avoimeksi kysymyksen siitä, mikä tämän ylimmän jumalan niinsanotusti oikea nimi oli. Haaviohan oli ainakin jossain vaiheessa sitä mieltä, että se oli Rauni, eli Rauni-ukko Agricolan jumalluettelosta tulkittuna.

Ei kai kukaan ole väittänyt, ettei Ukko olisi peitenimi. Rauni ei esiinny tallennetuissa kansanrunoissa yhtään kertaa, joten sen pohjautuminen aitoon kansanperinteeseen on kyseenalaista. Unto Salon mukaan Agricola yhdisti Ukon Zeukseen, joka tunnetaan muodossa "Zeus Keraunios", ja Rauni olisi vain väännös tuosta Zeuksen nimen loppuosasta.

mielenkiintoinen lanka tosijjaa, löytyisikö aiheesta jotain hyviä dokumentteja olen vähän laiska lukemaan mitään kirjoja :D kalevala löytyisi hyllystä mutta se on niin hankalaa luettavaa että huhhu :D

K A R J A L A I S I A
A
R
J
A
L
A
I
S
I
A

Jotain puolivillaisia videoita aiheesta löytyy Youtubesta, mutta valitettavasti jos kunnon tietoa haluaa, niin kirjoja on luettava. Ja jos oikein syvälle haluaa sukeltaa, niin sitten on luettava tutkijoiden kirjoittamia englanninkielisiä artikkeleita. Kalevala on niin raskasta luettavaa, että en minäkään ole sitä lukenut. Olen kyllä miettinyt kunnollisen videomuotoisen dokumentin toteuttamista aiheesta, mutta en ole toistaiseksi saanut aikaiseksi.

Hieman aiheeseen liittyen, onko joku lukenut Metsän Kansa -sarjaa? Kiinnostaisi kuulla kokemuksia, että kannattaako ottaa testiin.

https://www.kirjavinkit.fi/sarjat/metsan-kansa/

anttimation tjsp ollut youtubessa ihan mielenkiintoinen kanava aiheeseen liittyen, tuleeko muita mieleen? ei löytynyt sopivaa kuvaa joten ota saharan silmä aka richat structure

Onhan. Kuka nyt epäilisi Bockin suvun saagaa?

Hyviä kirjoja ovat. Historiallinen ja muinaisuskonnollinen tarkkuus on riittävällä tasolla, mutta tarina on kuitenkin selkeästi fantasiaa. Kirjailija on ottanut tiettyjä vapauksia ja tehnyt omia tulkintojaan luodessaan kirjan maailmaa. Tapahtumat jäivät elävästi mieleen, henkilöhahmotkin olivat ihan samaistuttavia.

Kiitos, ehkä täytyy ottaa lukulistalle!

Entä paha henki mikä lie kade? "Ootko kade?" Olla kateellinen. Olla siis tämän henkiolennon pauloissa tms.

Ja sitten jokaisen oma henkiolento luonto. Josta tulee taas luenteenpiirteet, millainen ihminen on luonteeltaan. Ärtyneestä tai ilkeästä ihmisestä voi sanoa, että "onpa tuo pahaluontoinen"

Minusta on ihanaa miten suomenkielen aivan arkisesta sanastosta löytyy vielä selkeitä jäänteitä muinaisuskosta.

Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan toisen paremmuuden, varakkuuden tms. aiheuttamaa harmin ja vihan tunnetta merkitsevä sana kateus on johdos germaanisperäisestä lainavartalosta, jonka yksinkertaisempi edustaja on kateellista merkitsevä kade (kateeksi, kateissaan, harv. kateellinen). Sanalle on tutkimuksissa esitetty kahtakin germaanista lainalähdettä, uudemman tutkimuksen mukaan lainalähteeksi sopisi paremmin kantagermaanin *skapez.

Seurantaan, tuo Siikalan kirja on pitänyt tarkastaa jo pitkän aikaa. Akateeminen kuivakkuus ei itseäni haittaa sillä olen käynyt läpi humanistisen käsienheilutuskoulutuksen.

Suosittelen kyllä, maailma ja hahmot ovat hyvin kiehtovia ja uskottavia. Aihealue korvaa puutteet kirjailijan ilmaisussa. Luullakseni Kamula on nimenomaan folkloristikko eikä ole kirjoittanut kaunokirjallisuutta ennen tuota sarjaa. Teksti on siis kyllä ällistyttävän sujuvaa, helppolukuista, ja ajatuksella koostettua, mutta ilmaisu on vähän kulmikasta ja siinä näkyy kokemattomuus erityisesti ensimmäisessä osassa. Ikään kuin teksti olisi kirjoitettu liiankin huolellisesti ja varoen tietoisesti ylitsepursuavaa tekotaiteellisuutta. Siinä on toki hyväkin puolensa, ja mielestäni viimeisimmässä osassa on löytynyt tasapainoinen kirjailijan oma ääni.

Kokemattomuus näkyy myös kauttaaltaan aivan kamalissa seksin kuvauksissa (onneksi näitä ei ole kovin montaa) ja erityisesti Ison Härän lopun taistelukohtauksessa, jossa vaikutteena tuntuivat olleen enemmänkin Marvel-leffat.

Kiitokset tästäkin kuvauksesta, ehdottomasti lisämotivaatiota sarjan aloittamiselle.

Aloituspostauksessakin manittu Anna-Leena Siikala esitti teoksessaan Suomalainen samanismi sellaisen spekulaation, että Kalevalan kertomukset ja varsinkin Sammon ryöstö tapahtuisivat Varsinais-Suomessa, missä on vanhin tunnettu suomalainen asutus, ja että meri jota pitkin lähdetään sampoa ryöstämään, olisi Pohjanlahti. Pohjola sijaitsisi Kemin ja Tornion paikkeilla, jossa kyseisten jokien lohikanta lienee ylläpitänyt jo ajat sitten pysyvää asutusta. Joissain sampo-tarinan muunnelmissa sampo on ollut suuri kalansaalis.

Tuo ajatus mainitaan Siikalan teoksessa hyvin lyhyesti ja ohi mennen, mutta se on niin järkeenkäypä, että ihmettelen, kuinka hankala tuntuu olevan löytää lisää pohdintaa tuolta pohjalta. Varmasti joku muukin tuota teoriaa on puinut ja olisi mielenkiintoista lukea siitä lisää, jos joku osaisi vinkata vaikka jonkun kirjan tuohon liittyen.

Sampo-myytit eivät muodosta loogista kokonaisuutta, koska niissä on ainakin kaksi eri kerrostumaa. Vanhemmassa kerrostumassa Sampo on tarkoittanut taivasta kannattelevaa maailmanpylvästä/maailmanpuuta, uudemmassa rikkauksia jauhanutta myllyä.

Muinainen maailmankuva oli kolmijakoinen, ylimpänä oli taivas, keskellä ihmisten asuttama maailma ja alimpana vainajien asuttama Tuonela. Tuonela oli siis pohjalla, siitä toinen nimi Pohjola. Koska taivas näyttää pyörivän Pohjantähden eli Taivaannaulan ympäri (kuvassa), maailmanpylvään kuviteltiin sijaitsevan sen alla eli pohjoisen suunnalla, näin sai nimensä ilmansuunta. Ilmarinen takoo sammon ja kirjokannen, eli maailmanpylvään ja taivaan, koska hän on maailman luomiseen osallistuva jumala.

Maailmanpylvään varastamisessa ei ole mitään järkeä, joten tarina sammon varastamisesta kuuluu uudempaan kerrokseen. Mutta vanhemmasta kerrostumasta periytyi käsitys, että sammon juuret ovat Pohjolassa, siksi sampoa lähdettiin varastamaan juuri Pohjolasta.

Siikala arvelee kirjassa Itämerensuomalaisten mytologia, että ryöstöteema ja mylly viittaavat norjalaisiin kontakteihin Perämeren tienoilla, mistä runo sitten muuttoliikkeen myötä siirtyi Vienaan. Skandinaaveilla oli tarinoita myyttisestä Grotti-myllystä: https://en.wikipedia.org/wiki/Grottas%C3%B6ngr

>Vain iranilaisessa ja suomalaisessa myytissä maailman synnystä muna yhdistyy linnun hahmoon.
mielenkiintoista ja olen samaa mieltä, mutta käsittääkseni myös altaijilaisissa oraalisissa perinteissä maailma syntyy vesilinnun munasta. Toisaalta kyllä nekin oleskeli samoilla alueilla indojen ja sugrien kanssa.

Poimin tuon väitteen Siikalan kirjasta, ja hänkin taisi poimia sen jostain aiemmasta lähteestä, joten se toki voi olla virheellinen. Olisiko antaa lähdettä altailaisesta perinteestä?

En alkuperäistä lähdettä tiedä, koska olen lukenut sen kirjasta vuonna nakki ja muusi, mutta tässä netistä löytämäni esimerkki turkilaisesta maailman synnystä.
https://larryavisbrown.com/turkish-creation-myth/

Osaisitko suositella myös muita saman aihepiirin romaaneja? Itse en tiedä muita kuin Panun.

Panu oli kyl hyvä.

Jokin aika sitten törmäsin uudehkoon loistavaan palveluun, johon on koottu suomalainen ja virolainen kansanrunous yhdistettynä loistaviin hakuominaisuuksiin: https://runoregi.fi/

Palvelun avulla voi vaikkapa yrittää tutkia, ovatko Ukko ja Ilmarinen sama jumala. Ensiksi kysymme, ovatko ne joissakin runoissa selvästi eri? Kyllä ovat, esimerkiksi tässä runossa Ukko antaa Ilmariselle hänen nimensä: https://runoregi.fi/poem?nro=skvr07101020

Mutta onko runoja, joissa Ukko ja Ilmarinen ovat sama jumala? Tähän mennessä olen löytänyt vain yhden selkeän: https://runoregi.fi/poem?nro=skvr07248880
> Oi Ukko Ylijumala
> Suuri Ukko Ilmarinen
> Taatto meän taivahinen

Suullinen ja muistinvarainen perinne on hyvin altis muutoksille (vai pitäisikö sanoa virheille), minkä johdosta uskomukset vaihtelevat ajan ja paikan mukaan. Joitakin runoja voi tulkita jopa niin, että runonlaulaja on tarkoittanut Ukon ja Väinämöisen olevan sama jumala, esim. https://runoregi.fi/poem?nro=skvr01216220

Nähdäkseni runoaineiston perusteella ei voida sanoa asiasta mitään varmaa. Runoaineisto on tallennettu pääosin 1800-luvulla ja sen perusteella on vaikea sanoa, mikä tilanne oli rautakaudella, jolloin Ukko viimeistään on syntynyt. Toki se, ettei Ukolle esiinny mitään muuta ”oikeaa” nimeä kuin Ilmarinen lukuisine muunnoksineen, ja että Ilmarisen nimi monissa runoissa on ”Ilman Ukko”, puhuisivat sen puolesta, että ne ovat olleet alkujaan sama jumala.