Kommentoin vähän jälkijunassa, mutta ihan hirveä se yhteistyöpostaus jossa Iina on raahannut äitinsä terapiaan ja kuvannut hississä :(
Mietin sitäkin, kun Iinan ja Oton suhde ei kuulemma terapiaa kaipaa. Hyvä jos heillä on kaikki hyvin, mut monesti jos puolisot tekee kaiken yhdessä 247, niin se tuntuu jollain lailla pakotetulta. Väistämättä ajattelee että onko taustalla jotain ongelmia, esim. että toinen osapuoli ei pärjää henkisesti yksin, ei pääse mihinkään koska se toinen ei luota, tai vastaavaa.