Olen yrittänyt analysoida itseäni vuosia ja tullut siihen lopputulokseen, että minulle ei oikeastaan koskaan kehittynyt minkäänlaista omaa identiteettiä. Putosin porukoista joskus viidennen ja kuudennen luokan tietämillä. Ne väliharppaus vuodet, jolloin astutaan lapsuudesta jonnekin aikuisuuden esikartanoon jäivät väliin. Tuntuu että monelta kantilta katsottuna, että olen edelleen jumissa siellä jossain ala-asteen henkisessä maailmassa. Olen yrittänyt naamioitua kaikissa sosiaalissa tilanteissa tyypiksi, jonka olen arvellut sinne soveltuvan. Huonosti nämä kokeilut ovat päättyneet. Ne muutamat menestyksekkäät sosiaaliset kuviot ovat olleet niitä paikkoja, joissa olen päässyt puoli vahingossa johonkin porukkaan mukaan ja minut on hyväksyttä sinne sellaisena kuin olen. Ei ole pitänyt pukea mitään naamiota ja olen pärjännyt hyvin.
Kuulostaa mielenkiintoiselta. Itse en ole varma, olenko oma itseni muiden ihmisten seurassa, mutta kai me kaikki käyttäydytään erilailla riippuen seurasta. Monesti tuntuu, että joku naamio täytyy pukea useimmissa piireissä. Identiteetti on vähän vaikea käsite, jonka varmaan jokainen kokee eri tavalla. Eiköhän sullakin identiteetti ole, vaikka se ei ehkä tunnu siltä.
eipä tässä itseä tarvinnut pahemmin analysoida tuon tajutakseen. toki jotkut pystyy pitämään toisia kiinnostavaa keskustelua vaikka säästä mutta itse burgeri paskana vaan tokaisisin jotain lyhyesti ja juttu loppuisi siihen. pitää katos mennä ja tehdä että on tarinaa mitä kertoa mutta vaikeaa on masentuneena ja syrjäytettynä koko elämän eläneen sellaista
Identiteetti kehittyy koko elämän ajan. Pudota vain kaikki naamiot, elä juuri sellaista elämää kuin haluat, löydät kyllä itsesi ja oman paikkasi tässä maailmassa kun uskallat olla oma itsesi. Itsekin olin aikamoinen sekasotku vielä päälle 20:senä. Vasta joskus 30 vuotiaana alkoi se oma identiteetti olla aika lailla kasassa.
Tungetteleva Myyrä
•
9 kk
Poistettu viestiTämä viesti on poistettu
Tässä on jotain tuttua. Tosin tuo masentunut minä on jäänyt viime aikoina taka-alalle, mutta edelleen erityisesti epäonnistumisen hetkinä nousee pintaan.
Keskiverto Puunkaataja
•
2 kk
Nii, jollain lailla minäkin olen tunteissani siellä ala-asteella vielä. Havahduin asiaan kun näin suviseurojen ruokalistan. Suvisten sapuskala on ainoa paikka, jossa voisin syödä juoda mitä vaan listalta.
Utuinen Sulolintu
•
2 kk
Itsekin tajusin parikymppisenä burgerina ettei minulla ollut minkäänlaista identiteettiä. Vaikka identiteetittömyys tuntuisi nyt sinusta umpikujalta ja kiroukselta, niin päinvastoin se on siunaus ja väylä ihan minne tahansa haluat. Sillä täysin tyhjä identiteetti/elämä tarkoittaa sitä että sinulla on aikaa ja tilaa rakentaa itsellesi ihan millainen identiteetti jonkalaisen haluat. Yleensä ihmisen identiteetti rakentuu automaattisesti lapsena, eikä siihen osaa siinä iässä tietoisesti vaikuttaa. Valmiin identiteetin tilalle taas on aikuisena äärimmäisen vaikea rakentaa mitään täysin uutta ellei jokin trauma pakota siihen eskapismin keinona. Mutta olet siinä onnekkaassa asemassa, että voit rakentaa ihan mitä haluat, ajan kanssa. Nyt vain suunnittelemaan.
Vastalauta 0.7.8 Beta
Käytämme evästeitä mukauttamaan käyttökokemustasi. Jatkamalla vierailua tällä verkkosivustolla hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää