Mistä aaltofunktio koostuu? Mistä tulee "energia" aaltofunktion romahduttamiseen? Ovatko aaltofunktiot, niiden rakenneosaset tai niiden romahduttamiseen tarvittava "energia" rajallisia resursseja, joita on olemassa vain tietty määrä, joka on riippumaton havainnoivien olentojen määrästä maan päällä tai kenties koko maailmankaikkeudessa?

Ihmetellessä esimerkiksi vanhoja rakennuksia tai vanhoja käsintehtyjä esineitä vaikuttaa siltä, kuin niiden tekijöillä olisi ollut enemmän aikaa käytettävissä kuin nykyihmisillä - siitä huolimatta, että ihmisten oletetaan ennen vanhaan eläneen lyhyemmän aikaa kuin nykyään. On yleisesti tunnustettu sen olevan kaikille yhteinen kokemus, että aika nopeutuu koko ajan.

Aaltofunktiot liittyvät oleellisesti ihmisten kokemukseen todellisuudesta sekä myös todellisuuteen itseensä, jotka ovat keskenään vuorovaikutussuhteessa - todellisuus muovautuu koko ajan toisenlaiseksi sitä mukaa, kun ihminen romahduttaa aaltofunktioita havainnoimalla todellisuuden ilmiöiden tapahtumista ajassa. Ilman havainnoitsijaa ei tapahdu mitään. Todellisuus on se, mitä ihminen näkee ja mihin uskoo.

Johtuuko kokemus ajan nopeutumisesta siitä, että väestönkasvun myötä aaltofunktioita riittää yksittäistä havainnoijaa kohti koko ajan entistä vähemmän romautettaviksi? Jos vastaus on kyllä, niin missä vaiheessa yksittäisen ihmisen kokeman todellisuuden ajallinen "resoluutio" menee niin harvaksi, että se alkaa jo eriyttämään ihmisten todellisuuskokemuksia merkittävästi toisistaan?