Ihminen on ”hakkeroitu”.

Ennen kieltä oltiin kiinni vaistossa. Havainnoissa. Elämässä itsessään.
Ei ollut “minää”, “tulevaisuutta”, “epäonnistumista” oli vain olemassaolo.

Sitten tulivat sanat. Ja niistä tuli muotti. Ohjelmointi.
Syntyi tarinat, identiteetit, pelot, moraalit, häpeä, velvollisuus, synti.
Sanoista rakennettiin maailma, ja se tungettiin suoraan alitajuntaan.

Me ei enää reagoida vaistolla, vaan kulttuurisilla skripteillä.
Sanojen koodit pyörii päässä, ja luullaan että ne on me.
“En voi.” “Pitää.” “Pitäisi.” “Olen epäonnistunut.”

Sanoista tuli uskonto.
Niihin uskotaan kuin totuuteen, vaikka ne on vaan ääntä ja kuvitelmia.
Sanoilla voit rakentaa itsellesi vaikka helvetin.
Ja kun sitä tarpeeksi toistelee, siihen alkaa uskoa.

Hauskaa kuinka jotkut ovat ateisteja, vaikka oikeastaan kaikki uskovat.

https://ylilauta.org/satunnainen/28dn7j#post-284197579

Näköjään