mitä enemmän on itsensä kanssa sinut niin ei sun tarvii esittää kovaa. kova kovan paikan tullen mutta myös toi pehmee puoli, ei siinä oo mitään noloo, päinvastoin. se vaan on se että oot sinut ittes kanssa. sit myös hyväksyy omat varjot ja ne, jos niitäkään ei hyväksy silloin elää vaan itseltään piilossa. kaikki nää asiat jos niitä ei hyväksy itsessään niin elämä vaan vaikeutuu. kuka silloin olet jos et pysty olee itsellesi rehellinen? itse pyrin olemaan rehellinen itselleni ei se helppoo oo mutta henkinen kasvu on elämän mittanen prosessi. esim retkahtelen välillä aineiden kanssa mutta mulla on sen verran järkee päässä että tiiän aina pitää taukoa että mieli palautuu ja välttää oikeat fyysiset koukut. selvin päin oleminen ei oo varsinkaan mulle kesällä helppoo, alkoholi on mun kompastus kivi. enkä mä mitää laatta kuosei vedä tai viinaa, mut kaikki tämmöset pienet jutut aina jää vaivaa mua kun petän itseeni välillä aineiden vedon suhteen