Keinovalon värilämpötila on perinteisesti pyritty valitsemaan saavutettavan valaistusvoimakkuuden mukaan niin, että koettu valon väri asettuu johonkin keltaisen ja valkoisen välille, aivan kuten luonnonvalo aurinkoisena päivänä. Koska katuvalaistuksella ei pimeän aikaan voida mitenkään saavuttaa sellaista valaistusvoimakkuutta, että värilämpötilaltaan vaikkapa 5500 Kelvinin valo näyttäisi miellyttävän kellanvalkoiselta, on katuvalaistuksena käytetty huomattavasti matalamman värilämpötilan lampputyyppejä kuten suurpainenatriumlamppuja, joiden keltaoranssi valo vieläpä juuri sopivasti sattuu ns. punaisten tappisolujen herkkyysalueen keskelle eikä juurikaan aiheuta jälkikuvia eikä pupillien supistumista.
Ihan tässä viime vuosien aikana on kuitenkin jotain muuttunut, ja perinteisiä valaistussuunnittelun sääntöjä on lakattu noudattamasta. Yleisimmät keinovalaistuksen värit ovat muuttuneet värilämpötilaltaan valaistusvoimakkuuteen nähden huomattavan korkeiksi. Sisävalaistuksessa aiemmin yleiset loisteputket ovat korvautuneet korkeamman värilämpötilan ledeillä, kuten myös ulkovalaistuksessa aiemmin käytetyt suurpainenatriumlamput. Samaten autojen ajovalot ovat lähivaloja myöten muuttuneet sinisiksi, vaikka se on laitonta. Katuvaloina käytetyt sinertävänvalkoiset ledit aiheuttavat häikäistymistä ja estävät kokonaan näkymästä tähtitaivaankin, jota pystyi suurpainenatriumlamppujen valossa vielä helposti havainnoimaan.
Autojen ajovalojen muuttuminen sinisiksi on aiheuttanut liikenteessä eräänlaisen "valojen kilpavarustelun". Kun aikaisemmin tavallisilla halvoilla halogeenivaloilla näki aivan hyvin (ja näkee yhä edelleenkin pimeällä valaisemattomalla tiellä, kun ei ole vastaantulijoita) niin nykyään jokaisen sinisillä häikäisyvaloilla ajavan vastaantulijan jälkeen kestää kymmenen sekuntia saada hämäränäkönsä takaisin. Luulenpa, etteivät häikäisyvalojen kanssa itse ajavat huomaa ongelman olemassaoloa. Yleensä tästä asiasta puhuessa saa vain ylimielisen neuvon "olla katsomatta suoraan valoon", mutta se neuvo ei valitettavasti toimi. Sillä ei nimittäin ole merkitystä, missä kulmassa valo osuu silmään - pupillit menevät kyllä suppuun, vaikka valonlähteestä tuleva valo ei suoraan osuisikaan keskelle verkkokalvoa, vaan johonkin sen reunalle. Jokaisen vastaantulijan kohdalla ei voi kuitenkaan kääntää päätänsä oikeaa C-pilaria kohti, vaan katse on pidettävä tiessä.