On valaistussuunnittelun perusasioita, että keinovalon värilämpötila on valittava saavutettavan valaistusvoimakkuuden mukaan. Se johtuu siitä, että valon värin kokeminen on suhteellista: Mitä kirkkaampi on ympäristön valaistusvoimakkuus, sen punaisemmalta kaikki valonlähteet näyttävät. Esimerkiksi aurinko on oikeasti värilämpötilansa perusteella lähes sininen, mutta kirkkaassa päivänvalossa se näyttää keltaiselta; puolestaan taas yön pimeydessä kirkkaanvalkoisilta näyttävät auton halogeenivalot näyttävätkin kirkkaassa päivänvalossa haalean oransseilta. Ilmiötä kuvaamaan on kehitetty nk. Kruithofin käyrä.

Valon värilämpötilalla on eroa myös siinä, miten helposti minkäkin värinen valo aiheuttaa pupillien supistumista. Kaikkein eniten pupilleja supistaa vihreä valo, toiseksi eniten taas sininen valo. Vähiten pupilleja supistaa punainen valo ja toiseksi vähiten oranssi. Värilämpötilaltaan korkeampi valo myös aiheuttaa helpommin jälkikuvan näkökenttään: Oranssia natriumlamppua voi vaikka tuijottaa suoraan kohti ja poispäin katsoessa näkökenttään ei juurikaan jää pitkäaikaista jälkikuvaa, kun taas sinistä ledivaloa kohti riittää lyhytkin vilkaisu ja näköä haittaava jälkikuva valonlähteestä säilyy näkökentässä pitkään.

Kolmas valon värilämpötilan mukaan elävä muuttuja on se, miten herkkiä ihmisen näkösolut ovat minkäkin väriselle valolle. Punainen valo ei sovellu yleisvalaistukseen hämärässä, koska ihmisen näkösolut eivät ole kovin hyviä havaitsemaan punaista valoa. Tappisolut ovat tyypistään riippuen herkimpiä oranssinkeltaiselle, vihreälle tai sinivioletille valolle.

Näiden tunnettujen valaistusteknisten faktojen takia katuvalaistuksena on pyritty käyttämään värilämpötilaltaan korkeintaan keltaista valoa, ja muun muassa autojen ajovalot laki määrää olemaan väriltään jotain keltaisen ja valkoisen väliltä. Observatoriot taas on perinteisesti valaistu punaisin valoin, koska siellä tärkeintä on minimoida valaistuksen vaikutus hämäränäköön. Yksittäinen toimistovalaistuksessa yleinen ns. "kylmänvalkoinen" loisteputki näyttää muuten valottomassa huoneessa hohtavan epämiellyttävän sinertävää valoa, mutta kun samanlaisia loisteputkia on riittävän paljon (kuten niitä oikein suunnitellussa toimistovalaistuksessa on) muuttuu koettu valon väri huomattavasti miellyttävämmäksi kellanvalkoiseksi.

Keinovalon värilämpötila on perinteisesti pyritty valitsemaan saavutettavan valaistusvoimakkuuden mukaan niin, että koettu valon väri asettuu johonkin keltaisen ja valkoisen välille, aivan kuten luonnonvalo aurinkoisena päivänä. Koska katuvalaistuksella ei pimeän aikaan voida mitenkään saavuttaa sellaista valaistusvoimakkuutta, että värilämpötilaltaan vaikkapa 5500 Kelvinin valo näyttäisi miellyttävän kellanvalkoiselta, on katuvalaistuksena käytetty huomattavasti matalamman värilämpötilan lampputyyppejä kuten suurpainenatriumlamppuja, joiden keltaoranssi valo vieläpä juuri sopivasti sattuu ns. punaisten tappisolujen herkkyysalueen keskelle eikä juurikaan aiheuta jälkikuvia eikä pupillien supistumista.

Ihan tässä viime vuosien aikana on kuitenkin jotain muuttunut, ja perinteisiä valaistussuunnittelun sääntöjä on lakattu noudattamasta. Yleisimmät keinovalaistuksen värit ovat muuttuneet värilämpötilaltaan valaistusvoimakkuuteen nähden huomattavan korkeiksi. Sisävalaistuksessa aiemmin yleiset loisteputket ovat korvautuneet korkeamman värilämpötilan ledeillä, kuten myös ulkovalaistuksessa aiemmin käytetyt suurpainenatriumlamput. Samaten autojen ajovalot ovat lähivaloja myöten muuttuneet sinisiksi, vaikka se on laitonta. Katuvaloina käytetyt sinertävänvalkoiset ledit aiheuttavat häikäistymistä ja estävät kokonaan näkymästä tähtitaivaankin, jota pystyi suurpainenatriumlamppujen valossa vielä helposti havainnoimaan.

Autojen ajovalojen muuttuminen sinisiksi on aiheuttanut liikenteessä eräänlaisen "valojen kilpavarustelun". Kun aikaisemmin tavallisilla halvoilla halogeenivaloilla näki aivan hyvin (ja näkee yhä edelleenkin pimeällä valaisemattomalla tiellä, kun ei ole vastaantulijoita) niin nykyään jokaisen sinisillä häikäisyvaloilla ajavan vastaantulijan jälkeen kestää kymmenen sekuntia saada hämäränäkönsä takaisin. Luulenpa, etteivät häikäisyvalojen kanssa itse ajavat huomaa ongelman olemassaoloa. Yleensä tästä asiasta puhuessa saa vain ylimielisen neuvon "olla katsomatta suoraan valoon", mutta se neuvo ei valitettavasti toimi. Sillä ei nimittäin ole merkitystä, missä kulmassa valo osuu silmään - pupillit menevät kyllä suppuun, vaikka valonlähteestä tuleva valo ei suoraan osuisikaan keskelle verkkokalvoa, vaan johonkin sen reunalle. Jokaisen vastaantulijan kohdalla ei voi kuitenkaan kääntää päätänsä oikeaa C-pilaria kohti, vaan katse on pidettävä tiessä.

Katuvalojen muuttuminen sinertäviksi aiheuttaa sekin monenlaista haittaa. Oranssien suurpainenatriumlamppujen aikana näki vielä hyvin liikkua myös valaisemattomilla teillä, vaikka jossain kaukana näkökentässä olisikin ollut jotain toista tietä valaisevia katuvaloja. Sinertävänvalkoiset ledit taas sokaisevat siinä määrin, että valaistuksen ulkopuolelle jäävät alueet näyttävät nyt täysin mustilta. Ylipäätään valon ja varjon välinen kontrasti on näiden uudenaikaisten LED-valojen kanssa häiritsevän suuri. Tuo valon ja varjon välinen suuri kontrasti on havaittavissa myös nykyautojen ajovaloissa, joiden takia en edes pidä sellaisten kanssa ajamisesta. Valokiilan ulkopuolella näkyy pelkkää mustaa, kun taas halogeenien kanssa ajaessa siellä reunamillakin näkyy sentään jotain.

Sisäkäytössä taas häiritsee sinertävänvalkoisten LED-valojen epämiellyttävän värisävyn lisäksi myös niiden huonompi värintoisto. On mainittava, ettei värintoisto nyt loisteputkissakaan kovin kummoinen ole, ja siksi loisteputkivalaistusta onkin hyvä jossain määrin täydentää hehkulampuilla; LED-valojen värintoisto on kuitenkin vielä reilusti loisteputkiakin huonompi ja aiheuttaa merkittäviä vääristymiä väreihin. Sen lisäksi LED-valoille ominaista on amplitudiltaan voimakas korkeataajuuksinen vilkkuminen, mikä aiheuttaa varsinkin ledien kaltaisen pistemäisen valonlähteen tapauksessa monille ihmisille muun muassa neurologisia oireita.

Kaikkea tätä älyttömyyttä kai perustellaan jollain energiansäästöllä, vaikka ledien, loisteputkien ja suurpainenatriumlamppujen hyötysuhde on käytännössä sama, jälkimmäisten kestoiän ollessa kuitenkin moninkertaisesti pitempi. (Sitä paitsi LED-valoja on olemassa myös keltaisina, jotka olisivat ulkovalaistukseen huomattavasti sopivampia.) Kehitystä puolustelemaan ilmestyy aina ihmisiä, jotka väittävät muka näkevänsä paremmin näiden sinertävänvalkoisten ledien valossa, mutta minä en usko, että tässä viime vuosien aikana olisi ihmisten näkökykyyn kehittynyt niin suuria muutoksia, että sellainen olisi mahdollista. Sitä paitsi sinisen valon tuijottaminen valaistusvoimakkuudeltaan heikossa ympäristössä on tutkitustikin pahaksi silmille.