Ärsyttää epämääräinen paha olo :

AP Epärehellinen Korvamato • 10 pv

Ärsyttää epämääräinen paha olo :( sit kaikki keskittyminen menee siihen pahaan oloon eikä voi/halua/jaksa tehdä mitään muuta..

17 1,1t

Karkea Kokki • 10 pv

Epärehellinen Korvamato Ärsyttää epämääräinen paha olo :( sit kaikki keskittyminen menee siihen pahaan oloon eikä voi/halua/jaksa tehdä mitään muuta..

Hurja Tykkimies • 10 pv

Voi sinuu höpsöö murmelia

AP Epärehellinen Korvamato • 10 pv

Hurja Tykkimies Voi sinuu höpsöö murmelia

Toi on quokka

Hurja Tykkimies • 10 pv

Epärehellinen Korvamato Toi on quokka

Voi sinuu höpsöö quokkaaa 😁

AP Epärehellinen Korvamato • 10 pv

Hurja Tykkimies Voi sinuu höpsöö quokkaaa 😁

😊 vähän helpotti olo kun söi

Hurja Tykkimies • 10 pv

Epärehellinen Korvamato 😊 vähän helpotti olo kun söi

Niin jos vakavasti niin perustarpeet tulee tyydyttää ensin, koska epämiellyttävä olo voi johtua juuri siitä että nälkä, jano, väsy..
Ihan vaan näin dialektises käytösterapias opetettiin että pysähdy ja mieti onko tarpeet tyydytettynä.

AP Epärehellinen Korvamato • 10 pv

Hurja Tykkimies Niin jos vakavasti niin perustarpeet tulee tyydyttää ensin, koska epämiellyttävä olo voi johtua juuri siitä että nälkä, jano, väsy.. Ihan vaan näin dialektises käytösterapias opetettiin että pysähdy ja mieti onko tarpeet tyydytettynä.

Mut sit ku ei kuitenkaan tuntenut nälkää ni välil aika vaikeeta tulkita itteensä, toki eilen söin huonosti ni ei sillai ihme että oli ehkä matala verensokeri tai jotain

Ja sit ku tosiaan kärsii myös masennuksesta ja ahdistuneisuudesta ni ne usein sekoittuvat tuollaiseen ihan muista syistä johtuvaan pahaan oloon. Siitä näkökulmasta tuo terapian vinkki on oikein hyvä. Se pysähtyminen on vaan vaikeeta varsinkin kun eletään niin hektisessä yhteiskunnassa ja välillä se tunne et koko ajan pakko tehdä jottain

Hurja Tykkimies • 10 pv

Epärehellinen Korvamato Mut sit ku ei kuitenkaan tuntenut nälkää ni välil aika vaikeeta tulkita itteensä, toki eilen söin huonosti ni ei sillai ihme että oli ehkä matala verensokeri tai jotain Ja sit ku tosiaan kärsii myös masennuksesta ja ahdistuneisuudesta ni ne usein sekoittuvat tuollaiseen ihan muista syistä johtuvaan pahaan oloon. Siitä näkökulmasta tuo terapian vinkki on oikein hyvä. Se pysähtyminen on vaan vaikeeta varsinkin kun eletään niin hektisessä yhteiskunnassa ja välillä se tunne et koko ajan pakko tehdä jottain

Ja kun toisten juur hankala hahmottaa niit tunteita. Tai tuntee vaan että
>Pahaolla
Niin terapias sillon. Noh pidin vuoden kirjaa, siitä koska tunteet menee yli, ahdistaa, itkettää, harmittaa, kiukuttaa. Kirjasin siis vihkoon ylös joka päivä päiväkirjatyyppisesti
<tänään suutuin ja itkin kun vessan valo paloi
Jossa itku on liian voimakas reaktio tilanteeseen. Sit siihen kirjattiin kanssa miten edellisyönä nukkunut (heräilin pissalle x3, pyörin ja murehdin) jolloin pysty tekee syy seuraus tarkastelun et ehk tunteiden herkkyys johtuu huonosti nukutusta yöstä. Tai siitä että liian pitkä syömisväli.

Siin korostettiin paljon sitä et perustarpeet tulee olla tyydytetty ja niiden tyydyttäminen että tunnistaminen auttaa tosi paljon yleiseen vointiin.

Mullehan lääkäri joskus kiels antamasta masennusdiagnoosia ennenku saan verensokeri tasapainoon. Yllättäen kun sokerit oli tasapainossa niin ei ollu enää masennustakaan 😁

Se oma hyvinvointi kun vaatii jatkuvaa ylläpitoa ja hoitoa.

AP Epärehellinen Korvamato • 10 pv

Hurja Tykkimies Ja kun toisten juur hankala hahmottaa niit tunteita. Tai tuntee vaan että >Pahaolla Niin terapias sillon. Noh pidin vuoden kirjaa, siitä koska tunteet menee yli, ahdistaa, itkettää, harmittaa, kiukuttaa. Kirjasin siis vihkoon ylös joka päivä päiväkirjatyyppisesti <tänään suutuin ja itkin kun vessan valo paloi Jossa itku on liian voimakas reaktio tilanteeseen. Sit siihen kirjattiin kanssa miten edellisyönä nukkunut (heräilin pissalle x3, pyörin ja murehdin) jolloin pysty tekee syy seuraus tarkastelun et ehk tunteiden herkkyys johtuu huonosti nukutusta yöstä. Tai siitä että liian pitkä syömisväli. Siin korostettiin paljon sitä et perustarpeet tulee olla tyydytetty ja niiden tyydyttäminen että tunnistaminen auttaa tosi paljon yleiseen vointiin. Mullehan lääkäri joskus kiels antamasta masennusdiagnoosia ennenku saan verensokeri tasapainoon. Yllättäen kun sokerit oli tasapainossa niin ei ollu enää masennustakaan 😁 Se oma hyvinvointi kun vaatii jatkuvaa ylläpitoa ja hoitoa.

Kiitos, näistä on apua itsellenikin. Ärsyä kun itte miettiny miljoona kertaa et pitäs pitää päiväkirjaa ja silloin kun kävin viel terapias oli senkin aikana tarkoitus mut ku kukaa ei oo pakottanut eikä se oo itestä "kivaa" ni en oo sit koskaan saanut tehtyä sitä.

Tykkäätkö sä kirjoittaa juttuja ylös? Jos et, miten potkit ittes täyttämään tuota päiväkirjaa aina? Ootko kenties sellainen, että tykkäät numeroista ja tilastoista ni tuli tyydytystä kun sait tilastoitua itsesi? (En siis aattele et oot tommoi mut nään sen yhtenä vaihtoehtona motille)

Tylsää ku noit terapioita on nii paljon erilaisia ja jokaiselle sopii eri. Nyt sit mietin et tuhlasinko kolme vuotta kelaterapiaa väärien tyyppien kanssa.

Toi tunteiden herkkyys juurikin itsellä iso ongelma. Harvoin itken tai surustun, suutun usein (yleensä itselleni). Luulen et mullakin ruokavaliosta huolehtiminen ja liikunta helpottausivat masennusoireita paljon. Luulen et se on ehkä väärä diagnoosi mulle kun SSRI ei tunnu korjaavan sitä vaikka syön maksimiannoksella. Voi toki olla että se on vain luontaista minua olla synkkä ja surumielinen.

Mulla tässä pakkaa sekoittaa vielä PTSD lapsuudesta (kuten varmasti sinullakin) ja viimeisin terapeutti ylens ton viel C-PTSDks itellä (complex post-traumatic stress disorder) ja se on varmasti ihan oikein diagnosoitu kun traumaattisia tapahtumia on todella paljon vuosien ajan ja oireilu nykyään täsmää. Kävin joskus terapeutin kanssa semmosia ydinmuistoja/vaikeita muistoja/traumoja läpi ja yhden session aikana sai käytyä vaan muutaman vuoden.

Pakko taputtaa itseä vähän selälle, että oon pärjännyt niin hyvin kuin oon ja käyn töissä jne. Olosuhteisiin nähden voisi mennä paljon huonomminkin.

AP Epärehellinen Korvamato • 10 pv

Sori pitkä teksti.

Vahattu Jättiläinen • 10 pv

Epärehellinen Korvamato Sori pitkä teksti.

Nii en lukenu. Mulla on sima pakastimessa niin on kohta siman hetki.

AP Epärehellinen Korvamato • 10 pv

Vahattu Jättiläinen Nii en lukenu. Mulla on sima pakastimessa niin on kohta siman hetki.

Ei haittaa

AP Epärehellinen Korvamato • 10 pv

Okei kyl vähän haittaa kun piti sanoa asiasta erikseen

Hurja Tykkimies • 10 pv

Epärehellinen Korvamato Sori pitkä teksti.

Ei haittaa. Mää luen ja vastaan kohta (oon ulkona)

Hurja Tykkimies • 10 pv

Epärehellinen Korvamato Kiitos, näistä on apua itsellenikin. Ärsyä kun itte miettiny miljoona kertaa et pitäs pitää päiväkirjaa ja silloin kun kävin viel terapias oli senkin aikana tarkoitus mut ku kukaa ei oo pakottanut eikä se oo itestä "kivaa" ni en oo sit koskaan saanut tehtyä sitä. Tykkäätkö sä kirjoittaa juttuja ylös? Jos et, miten potkit ittes täyttämään tuota päiväkirjaa aina? Ootko kenties sellainen, että tykkäät numeroista ja tilastoista ni tuli tyydytystä kun sait tilastoitua itsesi? (En siis aattele et oot tommoi mut nään sen yhtenä vaihtoehtona motille) Tylsää ku noit terapioita on nii paljon erilaisia ja jokaiselle sopii eri. Nyt sit mietin et tuhlasinko kolme vuotta kelaterapiaa väärien tyyppien kanssa. Toi tunteiden herkkyys juurikin itsellä iso ongelma. Harvoin itken tai surustun, suutun usein (yleensä itselleni). Luulen et mullakin ruokavaliosta huolehtiminen ja liikunta helpottausivat masennusoireita paljon. Luulen et se on ehkä väärä diagnoosi mulle kun SSRI ei tunnu korjaavan sitä vaikka syön maksimiannoksella. Voi toki olla että se on vain luontaista minua olla synkkä ja surumielinen. Mulla tässä pakkaa sekoittaa vielä PTSD lapsuudesta (kuten varmasti sinullakin) ja viimeisin terapeutti ylens ton viel C-PTSDks itellä (complex post-traumatic stress disorder) ja se on varmasti ihan oikein diagnosoitu kun traumaattisia tapahtumia on todella paljon vuosien ajan ja oireilu nykyään täsmää. Kävin joskus terapeutin kanssa semmosia ydinmuistoja/vaikeita muistoja/traumoja läpi ja yhden session aikana sai käytyä vaan muutaman vuoden. Pakko taputtaa itseä vähän selälle, että oon pärjännyt niin hyvin kuin oon ja käyn töissä jne. Olosuhteisiin nähden voisi mennä paljon huonomminkin.

Oon aika kuuliainen niin multaku terapeutti pyys tuota se oli pakko ylläpitää (vuoden ajan) sit siin oli ryhmäpaine, kun dialektinen käytösterapia on osin ryhmäterapiaa. Ja lopult kyl pidin siitä, koska tykkään tutkia syy seuraus suhteita mitä taustalla.

Aiemmin sitä eli tunteiden vuoristoradassa mut nyt kivaa kun kykenee pysähtymään ja miettimään mist reaktiot aiheutuu. Se auttaa itseä kans rauhoittamaan ettei olla tilanteessa jossa hyppää junan alle, koska unohti aamupalan 😌
En oo koskaa käsitelly omia traumoi. Ei oo ollut sillee turvallista terapia suhdetta ja vaikea muutenki luottaa ihmisiin tai käsitellä, puhua ja koko lapsuus tuntuu mustalt möykylt mitä ei muista ja kun muistaa joku yllättävä tilanne kuten lumisade, joku ääni, haju voi laukaista takauman ja siin sitä sit ollaan..
Mullahan voimakas välttelevä käytös jossa en esim käy tietyllä alueella turus lainkaan koska saisin vaan paniikkikohtauksen, en pysty, en halua ja seurauksena dissosiatiivist oireilua ja voimakas ahdistuneisuus. Sama niiden alkkisten kanssa. Vältän, kierrän ja pakenen..

diagnoosihan oli stressiperäinen trauma, ahdistuneisuushäiriö ja sekamuotoinen dissosiatiivinen persoonallisuushäiriö.
Ei vuodes sillee ihmeitä tapahtunut mut sai tosi hyvät eväät minkä kans jatkaa työstämistä, jos voimia. Menee se elämä kyl näin vältellenkin 😌
Ja joo oon sanonu ettei diagnoosia eikä hoitoa. Se helpompi kuin purkaa näit mitenkään jollei energiaa asian työstöön

Ps. Surumielisyydessä ole mitään vialla

Ja mitä suhun tulee niin stressiperäne häiriö voi selittää kaiken muun. Syy-seuraus suhde on se mitä kannattaa huomioida ja se itse hyväksyntä
>Välttelen juoppoi koska syyt, en juo koska syyt ja ok reagoida näin koska syyt eikä itseä tarvi parantaa tämän osalta

AP Epärehellinen Korvamato • 10 pv

Hurja Tykkimies Oon aika kuuliainen niin multaku terapeutti pyys tuota se oli pakko ylläpitää (vuoden ajan) sit siin oli ryhmäpaine, kun dialektinen käytösterapia on osin ryhmäterapiaa. Ja lopult kyl pidin siitä, koska tykkään tutkia syy seuraus suhteita mitä taustalla. Aiemmin sitä eli tunteiden vuoristoradassa mut nyt kivaa kun kykenee pysähtymään ja miettimään mist reaktiot aiheutuu. Se auttaa itseä kans rauhoittamaan ettei olla tilanteessa jossa hyppää junan alle, koska unohti aamupalan 😌 En oo koskaa käsitelly omia traumoi. Ei oo ollut sillee turvallista terapia suhdetta ja vaikea muutenki luottaa ihmisiin tai käsitellä, puhua ja koko lapsuus tuntuu mustalt möykylt mitä ei muista ja kun muistaa joku yllättävä tilanne kuten lumisade, joku ääni, haju voi laukaista takauman ja siin sitä sit ollaan.. Mullahan voimakas välttelevä käytös jossa en esim käy tietyllä alueella turus lainkaan koska saisin vaan paniikkikohtauksen, en pysty, en halua ja seurauksena dissosiatiivist oireilua ja voimakas ahdistuneisuus. Sama niiden alkkisten kanssa. Vältän, kierrän ja pakenen.. diagnoosihan oli stressiperäinen trauma, ahdistuneisuushäiriö ja sekamuotoinen dissosiatiivinen persoonallisuushäiriö. Ei vuodes sillee ihmeitä tapahtunut mut sai tosi hyvät eväät minkä kans jatkaa työstämistä, jos voimia. Menee se elämä kyl näin vältellenkin 😌 Ja joo oon sanonu ettei diagnoosia eikä hoitoa. Se helpompi kuin purkaa näit mitenkään jollei energiaa asian työstöön Ps. Surumielisyydessä ole mitään vialla Ja mitä suhun tulee niin stressiperäne häiriö voi selittää kaiken muun. Syy-seuraus suhde on se mitä kannattaa huomioida ja se itse hyväksyntä >Välttelen juoppoi koska syyt, en juo koska syyt ja ok reagoida näin koska syyt eikä itseä tarvi parantaa tämän osalta

Aa okei juuh. Ei mitään taikakeinoa siis eikä varmasti aluks ollu helppoa 😅 Noh kai sen vois oppia tavaks niinku kaiken muun. Emt. Tavallaa myöhäistä nyt enää alkaa kirjaa ku en pääse terapiaa ellen maksa täyttä hintaa enkä osais ehkä tulkita niitä merkintöjä itse. Mut tosi hyvä et se anto sul työkalui. Kyl itelki noi terapiat autto, en mä muuten ois töissä enkä ymmärtäis itseäni edes sillä tasolla kuin nyt. Toisaalta vaikuttaa siltä, et pääsin kans vikan vuoden aikana aika pitkälle kun pystyin käymään juttuja läpi sen terapeutin kans. Mua harmittaa ku en oo uskaltanu puhua kenenkään terapeutin kans kannabiksen käytöstä. Pelkään että ne lopettaa hoitosuhteen siihen.

Tosi hyvin olet sinäkin pystynyt elämään ja pysymään hengissä kaikesta huolimatta. Oot vahva (vaikkei aina siltä tuntuisikaan ja välttelisit joitain asioita).

Mut kun kerrot tuolla tavalla ni mä en pysty käsittää miten sun eksä pysty tekee sulle sillai kun ryyppäs ja oli alkoholistina. Tietämättä tilannetta tarkemmin se kuulostaa tosi välinpitämättömältä.

Mä tavallaan hyväksyn ne asiat ja kuten sanottua pystyn isääkin halaamaan ja sillee. Mut jotkut asiat vetää mut ihan lukkoon, esimerkiksi huutaminen on yksi sellainen. Tulee paha olo kun miettiikin huutamista. Ja ylipäätään kovat äänet saavat tuntemaan samoja tuntemuksia, se ikään kuin sattuu fyysisesti. Mut kaikkea ei voi korjata ja pitää vain oppia tunnistamaan ja sietämään nämä. Mun sietämistapa on se että oon paljolti yksin ja jos käyn vanhemmilla, en viivy siellä liian pitkään koska isä on aina ilkeä ja sen äänensävyt on semmosia et se tekee pilkkaa, tällä hetkellä ei minua kohtaan, mutta äitiä kohtelee edelleen niin. Ja jos oon vanhemmilla ni oon tosi nätisti ja yritän olla huomaamaton ja mauton.

Kiitos myötätunnosta ja kun kerrot itsekin.

Hurja Tykkimies • 10 pv

Epärehellinen Korvamato Aa okei juuh. Ei mitään taikakeinoa siis eikä varmasti aluks ollu helppoa 😅 Noh kai sen vois oppia tavaks niinku kaiken muun. Emt. Tavallaa myöhäistä nyt enää alkaa kirjaa ku en pääse terapiaa ellen maksa täyttä hintaa enkä osais ehkä tulkita niitä merkintöjä itse. Mut tosi hyvä et se anto sul työkalui. Kyl itelki noi terapiat autto, en mä muuten ois töissä enkä ymmärtäis itseäni edes sillä tasolla kuin nyt. Toisaalta vaikuttaa siltä, et pääsin kans vikan vuoden aikana aika pitkälle kun pystyin käymään juttuja läpi sen terapeutin kans. Mua harmittaa ku en oo uskaltanu puhua kenenkään terapeutin kans kannabiksen käytöstä. Pelkään että ne lopettaa hoitosuhteen siihen. Tosi hyvin olet sinäkin pystynyt elämään ja pysymään hengissä kaikesta huolimatta. Oot vahva (vaikkei aina siltä tuntuisikaan ja välttelisit joitain asioita). Mut kun kerrot tuolla tavalla ni mä en pysty käsittää miten sun eksä pysty tekee sulle sillai kun ryyppäs ja oli alkoholistina. Tietämättä tilannetta tarkemmin se kuulostaa tosi välinpitämättömältä. Mä tavallaan hyväksyn ne asiat ja kuten sanottua pystyn isääkin halaamaan ja sillee. Mut jotkut asiat vetää mut ihan lukkoon, esimerkiksi huutaminen on yksi sellainen. Tulee paha olo kun miettiikin huutamista. Ja ylipäätään kovat äänet saavat tuntemaan samoja tuntemuksia, se ikään kuin sattuu fyysisesti. Mut kaikkea ei voi korjata ja pitää vain oppia tunnistamaan ja sietämään nämä. Mun sietämistapa on se että oon paljolti yksin ja jos käyn vanhemmilla, en viivy siellä liian pitkään koska isä on aina ilkeä ja sen äänensävyt on semmosia et se tekee pilkkaa, tällä hetkellä ei minua kohtaan, mutta äitiä kohtelee edelleen niin. Ja jos oon vanhemmilla ni oon tosi nätisti ja yritän olla huomaamaton ja mauton. Kiitos myötätunnosta ja kun kerrot itsekin.

Yllättävää juu ettei olemas ole taikanappia 😄 mut joka ilta nukkumaan mennes voi toivoa et sais sen kauniin mielen, jolla kyky 150% unohtaa menneet. Sitku ei muistoi, ei traumoi.

Googlesta voipi löytyä niit pohjia joita dialektises käytetään. Se oli siis sellane kaavio jota täytettiin jossa kysyttii tuntemuksia, tapahtumia ja sit oli voimatekijöitä ja haavoittuvuus tekijöitä. Nää kuulostas tällee tyhmält mut kyl siitä sit vaan iloa oli ja niist voimajuttujenki kirjauksesta
>Kävin uimassa oli 5/5 kivaa
Kun sitä kautta huomioi juttui jotka elos kivoja. Sitku itsetuhosia ajatuksia voi muistutella itseä et
>hei meepä huomen uimaan

Ettei mee siihen että kun ahistaa, pahaolla yms niin tarttuis lääkkeisiin ja pulloon, mistä sais nopeasti helpotusta vitutukseen. Et elos terveitäki keinoi käsitellä tunteita ja kokea mielihyvää. Ne pitää vaa oppii tunnistamaan.

Vaikka se isäs niin mun mielest sulla ei velvoitet olla sen kans tekemisissä. Näen tuon silleen että ruokit traumaa tuossa, mut mikäpä mää oon sanomaan kun mulla välttelevää käytöstä 😄 ettei se tääkää ole fiksua toimintaa ja toisaalt koska kyse isästäs niin.. vaikeahan se sukuun vetää välit poikki ja sit murehdit äidistäs. Ei maailma toimi oikeen silleen et voisit ottaa äitis ja karata sen kanssa..

Mitä tulee eksään niin hänelki syy-seuraus taustalla. olihan aika kun itsekin käytin päihteitä itsehoitona ja pakenemiseen. Mut siit ei tullu hyvää oloa. Se oli oikeastaan vaan pahempi helvetti