Copeahan tuo on, koska täydellisyys on täysin miettijän itse määrittämä. Jos miettii eri näkökulmista niin esimerkiksi varhaiskristitythän ja muut uskonlahkot olivat sitä mieltä että kahden ihmisen välinen rakkaus on vain syrjintää muita kohtaan, koska laitat rakkauden kohteesi intressit muiden edelle joten vain kuolleet kykenevät tasapuolisesti rakastamaan kaikkia. Jos taas siirtyy luonnonvalinnan puolelle niin optimaalinen suorituskyky on selkeästi sille tärkeä täydellisyyden kriteeri, Ihminen joka ei tavoittele lisääntymistä on selkeästi epäonnistunut, mutta toisaalta se on myös optimaalisin tapa poistua geeniallasta saastuttamasta joten arviointi on aika kaksiteräistä.
Historian kannalta ihmisen täydellisyys on pitkälti sidoksissa tämän toimintakykyyn oman ryhmänsä hierarkiassa ja ihmiset ovat aina olleet laumaeläimiä, jotka tukeutuvat toisiinsa. Yksittäinen ihminen metsässä keihään kanssa ei pitkään pärjää, mutta lyödään rinnalle muutama kaveri niin nämähän voivat jo tavoitella ruokaketjun huippua. Maanviljelijä tarvitsee jälkipolvea auttamaan töissä ja pitämään itsestään huolen vanhempana, koska muuten elämä muuttuu pelkäksi selviytymispeliksi, jonka haastavuus kasvaa kehon rapistuessa iän myötä. Aatelisto kikkaili jälkipolvella vahvistuksia omaan sosiaaliseen asemaansa samalla kun leikkivät viittaa ja tikaria muiden siniveristen kanssa ettei se tikari löydy omasta selästä. Millään näistä ei ollut tekemistä paskan itsetunnon, hyväksynnän tai pelkkien seksuaalisten halujen johdosta, pohjimmaisena kyseessä oli tapa kasvattaa resursseja joilla helpottaa omaa selviytymistä. Hierarkian ylimpänä olevat kykenivät valitsemaan nuorimmat ja kauniimmat itselleen, koska omivat eniten resursseja aikana, jolloin resurssit olivat niukassa. Yhden hengen taloudet olivat harvinaisia ja lyhytikäisiä.
Kai läpi historian on ollut ihmisiä joilla on sukupuolihormoonit solmussa tai aivot sen verran epätyypillisesti ettei sosiaalinen kanssakäynti tai parittelu ollut mahdollista, mutta näistä ei paljoa kuullut, ehkäpä Isaac Newton tulee mieleen. Eipä heidän täydellisyyttään voi kukaan edes määritellä, kun pitkä lepo mullan alla poistaa ihmiset muistoista.