Postatkaa nyt jotain sentään

Verkkohyökkäyksien vuoksi uudesta istunnosta ei voi lähettää viestejä ensimmäiseen 10 minuuttiin. Kiitos kärsivällisyydestänne.

Satunnainen

AP Avulias Ravintoterapeutti • 1 pv

12 1,4t

Järjestelmällinen Kulttuuriantropologi • 1 pv

Ne on varmaan nussimas

Ketterä Matkalaukku • 1 pv

postaan mutsis mirriin

Kirpeä Autisti • 1 pv

On ollu vähän kiireitä nii

Kouriintuntuva Hirvi • 1 pv

Avulias Ravintoterapeutti Postatkaa nyt jotain sentään

Hii paappaapapapa hii paappaapapaapa!

Kaino Haisukonna • 1 pv

Aattelin postata taas kohta uuden venäjä langan, mutten jaksa ihan vielä

Hirveä Mokoma • 1 pv

Kirpeä Autisti On ollu vähän kiireitä nii

Leikkasin sun kissalta pään irti 😈

Tahraton Tutkimusmatkailija • 1 pv

nii

Hämmentävä Korsto • 12 t

Tahraton Tutkimusmatkailija nii

juu

Lukutaidoton Matami • 11 t

Neekeri :D

Taitava Quetzalcoatl • 11 t

1952, Koillis-Intia, Arunachai Pradeshin Suomen alainen hallintoalue, Itanagarin ulkopuolinen pohjoinen lohko

Vanha kaksikerroksisen hallintorakennuksen valkoinen rappaus näytti suorastaan rapistuvan silmien edessä keskipäivän auringon paahteessa. Edes säännösten vastaisen lähelle kaartuvien palmupuiden lehvästöt eivät suojelleet sitä Intian kesän tukaluudelta. Tämän vaatimattoman palatsin hallitsijan ja säännösten noudattamattomuudesta vastuullisen löydämme toisen kerroksen päätoimistohuoneesta. Heikki Leppänen kasteli sormensa drinkeille tarkoitetussa jääkulhossa, jonka sisältö oli jo pääosin muuttunut vedeksi. Hän pyyhkäisi harventuvan otsatukkansa taakse ja asteli arkistokaapin luo. Hän ei ollut merkittävästi paikallisväestöä pidempi. Tätä korosti hänen hieman kyyristynyt ryhtinsä, kuin pantteri valmiina hyökkäykseen. Mitään kissamaista ei sen sijaan ollut hänen kävelyssään. Kuin karhu, jokaisen askeleen sementoituessa tukevaksi pohjaksi hänen seuraavalle liikkeelleen. Oli kyseessä sitten edellä mainittu hyökkäys, tai kuten tässä tapauksessa, vain koruton seuraava askel kohti määränpäätä.

Heikin silmät osuivat rasiaan joka sisälsi hänen kunniamerkkinsä. Koruton, alimitoitettu. Kansi ei edes mahtunut kunnolla kiinni. Itanagarin ulkopuolinen pohjoinen lohko ei todellakaan ollut hänen sotilashistorialleen arvoinen palveluspaikka. Hän ymmärsi sen olevan rangaistus mustasukkaiselta kenraalilta joka epäili Heikillä olevan suhde hänen puolisonsa kanssa. Heikki tunnustaisi olevan katkera, ellei noissa epäilyissä olisi myös ollut perää.

Heikin katseen yhä viipyessä kunniamerkkiensä hauta-arkun yllä, hän tunsi samalla tuijottavansa alakuloisuuttansa silmästä silmään. Vähempi mies puhuisi jopa masennuksesta. Syy ei kuitenkaan juurtanut kaukaisesta palveluspaikasta tai hänen urakehityksensä jämähdyksestä. Heikki ei kaivannut kunniaa tai hakenut tulevaisuudelleen turvaa. Hän tunnusti että hän vaihtaisi vaatimattoman mutta rahakkaan palveluspaikkansa siihen että saisi kokea tuon kunniamerkkirasiansa täyttävät seikkailut taas uudelleen.

Vesipisara juoksi pitkin hänen poskeaan. Hikeä vai kyynel? Sen tiesi vain Heikki.

Tahraton Tutkimusmatkailija • 7 t

Hämmentävä Korsto juu

Tyhmä Olento • 6 t

Avulias Ravintoterapeutti Postatkaa nyt jotain sentään

tyty imi mun kullia yöllä

Vastalauta 0.8.1 Beta | Tietoa meistä