Pikkupoikana tuli rakenneltua lennokkikerhossa vapaastikatoavia lennokkeja. Sitten olisi ollut kiinnostusta rc-lennuihin, mutta nelikanavainen 27/40MHz ohjain oli silloin 80-90 lukujen taitteessa parin kuukausipalkan arvoinen. Joten monta vuotta tuli väliä ja muita kiinnostavia juttuja.
Joskus 10-luvulla hankin kiinankauppojen kautta halpoja harjoitus-styrsakoneita ja alle 100€ 8kanavaisia ohjelmaradioita tuli paketeissa. No ne styrsakoneet kokivat luonnollista poistumaa ja perheen kasvu vei loput ajat. Jossain vaiheessa irrotin kaikki sähköt lopuista koneista ja säilöin kellariin. Styrsat paiskoin roskiin. Kellarissa on muutama laatikollinen useampaan lennuun käypäsiä osia. Yhdestä kuolinpesästä kävin hakemassa pois useita avaamattomia 80-luvun rc-tikkusarjoja, nekin odottavat kellarissa innostusta ja aikaa.
Autoja mulla ei ole ollut aiemmin, mutta jos tuon meillä asuvan pikkuapinan saisi koukutettua rc-auton kautta rc lennuihin...
Lapsellasi on tiedossa rakentava ja valoisa tulevaisuus. Tämmöisiä tarinoita lukee aina suuresti iloiten!
Itse rakentelin nuorena SIL:n lennokkisarjat läpi pariinkin kertaan ja jatkoin vähän omillakin suunnitelmilla. Hyvä nuoruus oli, vain yksi kohta jäi kaihertamaan: etten koskaan päätynyt radioamatööriksi, eikä enää ehdi muilta kiireiltä. Ei ollut ketään, joka olisi osannut ohjata tuohon suuntaan. Nyt on vain tyydyttävä tähän 99.9-prosenttisesti onnistuneeseen aikuisuuteen etenemiseen.
On asematunnus edelleen itsellä, mutta asuinpaikka ja ajanpuute pitää pois aalloilta. Ehkäpä siellä skenessä hiljalleen alkaa huru-ukot katoamaan ja toiminta ja jutut muuttuisivat tyylistä: ennen oli kaikki paremmin, kilowatilla kilometrin päähän ja sähkötysavaimen voiteluöljyn ylenpalttinen käyttö
Nykyisin pääsisi helpolla, mutta ei ehdi eikä varsinkaan uskalla, kun tulisi sitten käytettyä tuohon aikaa. Eikä siitä kaikista digimodeista huolimatta mielestäni kunnolla iloa saa ilman CW-taitoa, joka taas veisi aikaa, jota ei ole. Maailmasta ei todella mielenkiintoinen tekeminen hetkessä lopu.
Nuorena olisi vielä ehtinyt, muttei se aika tietysti ihan hukkaan mennyt näinkään. Suosittelen silti kaikille edelleen, vaikken mukaan ehtinytkään. Huru-ukkomeininkiä tuntuu kyllä aalloilta kuuluvan, kun sinne eksyy.
Pari akullista tuli rällättyä pihassa. Juniorilla oli muikea hymy päällä koko ajan. Seuraavaksi auto varikolla ja tekniikan läpikäynti, että voi taas jatkaa rälläämistä...
Kävin paikallisella radalla "säätämässä" autoa, tai ainakin niin asian selitin juniorille, että pääsin rauhassa rälläämään ilman "joko on mun vuoro" kitinää. Helevetin hauskaa ja vaikeaa. Onneksi on nyt sitten pari autoa kisatallissa, niin ei tarvitse jatkossa junnun kanssa kinastella ajovuoroista. Pitää toi toinen auto vielä käydä läpi. Eivät ole olleet parhaalla mahdollisella pidolla edellisessä kodissa.