Katiusky

Lohjan suurimman somevaikuttajan menestyksekäs Ozempic matka sen kuin jatkuu!

Katja on omin sanoin kehohäpeästä vapautunut, ja ylpeä pluskokoinen suurperheen äiti.

Kiloja on aika reippaasti pudoteltu, 20kg, se vaan ei pahemmin ole hoikentuneessa ulkomuodossa näkynyt?
Kovin kyllä hehkuttaa kaiken olevan niin hyvin.

Saikkua pukkaa toisen perään, sekä korvia hivelevää tiktok laulua.

Mitähän saamme seuraavaksi todistaa?

Katjan aloitettuihin projekteihin kuuluu muun muassa:
< 1. Elämäntaparemontti 1
< 2. Aki ja Rita
< 3. Hytkytyshaaste
< 4. Hytkytyshaasten yhteisfinaali
< 5. Elämäntaparemontti 2
< 6. Psykoterapia
< 7. Ozempic
< 8. Fitfame
< 9. Ylipainoisten hyvinvointitapahtuma
< 10. YouTube
< 11. Valokuvaajan ura
< 12. Naiset kuntoon
< 13. Lauluharrastus
< 14. Asuvinkkivideosarja
< 15. Jouluelokuvagaala
< 16. Vihkivalojen uusinta
< 17. Uutuussuklaiden maistelu
< 18. Lomalla urheilu
< 19. Keventäjät
< 20. Metformen
< 21. Pätkäpaasto

Ei viitsi nähdä vaivaa. Ozempic-matkan alussa itki sitä, kun ei pysty syömään herkkuja niin paljon kuin aiemmin ja se kovasti ahdisti.

https://youtu.be/lLESGjFJ9iM?si=wuvaCXPj6O926rHZ

Laitetaanpa litterointi talteen toisaalta.

"Jonna: No millanen oli sinun opintie ylipainoisena lapsena ryhmässä tai luokassa?



Katja: Noo täytyy vielä nostaa tähän puheenaiheeksi että mulla on siis todettu dysfasia lapsen ja totaa se on tietynlainen matka ollu tässä niinku Instagramin aikana kans, että oppimal hyväksymään itsensä juuri sellaisena kun on, kokonaisuutena, niin ni ei todellakaan ole ollut helppo niinku siihen, siihen niinku nojata, mutta tota öööm, mutta sitten tota kun alko näkymään se ylipainon ööhhmm….mmhh yläkoulussa ja, ja sitten tuolla ammattikoulussa, niin kyl niitä ennakkoasenteita näkyy että, ettää, et ei ehkä niinkään opettajissa, mutta, muttaa enemmän niissä oppilaissa kuitenki. Mmh.



Jonna: Ööh, ääh, kerrotko vielä minulle ja katsojille dysfasiasta, että mistä siinä on kyse.



Katja: Öö, puhutaan nykyään kehityksellisestä kielihäiriöstä, elikkä kielellinen erityisvaikeus, eli sun on vaikee ymmärtää tai tuottaa puhetta ja siin on erilaisii muotoja ja mulla oli keskivaikee dysfasia lapsena todettiin, että mä pystyin vasta puhumaan kommunikoimaan ensimmäisen kerran vasta 5-vuotiaana ja, ja nyt mä oon 33 vuotta täytän seuraavaksi niin mä teen videopodcastii tässä ni, ni voi sanoa että on aikamoinen harppaus tehty ni 5-vuotiaasta alkaen ettäh. Kova kuntoutus on ollu tässä taustalla, että.

Jonna: Mut se on mahtavaa!

Katja: Kyllä, kyllä, ja olen ylpeä että olen tässä, tässä hetkessä tällä hetkellä, että pystyn niinku tekemään tätä ihan työkseni, että, et se on ihan mahtavan hieno tunne, että.. ja samalla myös inspiroivaa, että pystyn niinku myös heidän, jolla on niinku samoja haasteita elämässä ja ja varmasti moni niinku ööm niinku perheenäki pystyy näihin samaistuu, niinku ööh.. omien lastensa kautta, ni pystyy sitte tätä kautta kans inspiroimaan, että ei se oo mikään maailmanloppu-diagnoosi, että sä pystyt elämään sen kanssa ja kehittämään itseäsi eteenpäin ja pystyt niinku löytämään niitä öö oppimiskeinoja millä sä pystyt niinku pärjäämään elämässä, et.. Mmhh.



Jonna: Aivan, aivan, se on tosi rohkasevaa varmasti monelle. Ää no, voisitko sä kertoa sun lapsuudenkodin kehoasenteesta?

Katja: Totaa, mmh no itseasias mä muistan kyllä vahvasti niinku, me oltiin siis mun vanhemmat eros siis tota öö ku mä olin 10-vuotias, mutta muistelen kyllä vahvasti eeem et sit ku alko lähestymään sitä murrosikää niin ko..korostui tärkeäksi tämä liikkuminen. Mä löysin sen tota harrastamisen ilon öö tanssin ja jalkapallon kautta sitte nuorempana, muttaa jossain vaiheessa alko sitten nämä, ööh, kaverisuhteetki, tämmöset tärkeemmät alko muodostuu, mulla edelleenki on todellä tärkee ystävä elämässä keneen mä oon tutustunu yläasteel niin alko muodostuu kaverisuhteet tärkeemmäksi jaa sitten se pakonomainen liikkuminen ehkä alko niinku siinä niinku iskostuu ajatuksiin siinä nuorempana, että et alko vähä ehkä se harrastaminen ehkä jopa haittaakin tietyllä tavalla sitä omaa jaksamista, että että mä luulen, että siinä ehkä voi..voinu olla taustalla että ne kehoasenteet on niinku liittyny just siihen, et kun on meidän suvussa on ylipainoo ja on haluttu niinku sitä terveyden kannalta, et että mä löytäisin sen ööm.. painonhallinta-avun sitten siitä harrastamisen kautta, mutta siinähän kävi lopulta niin, että kun lopetin jalkapallon ja tanssin kokonaan niin sit se painoki lähti nousemaan sitte heti, heti tota ammattikouluiässä, totaa 16-17-vuotiaana. Mmh, mmh."

"Jonna: Äähm, no kerroitkin tästä, tästä Ozempic-matkasta nyt..

Katja: Joo, se on ollu tosi, tosi keskeinen teema nyt ollu tässä viimeaikoina ja tosi kiinnostava, koska se on nyt saanu paljon mediassa huomiota ja nythän se on tota saanu myös sen takia huomiota, koska siinä on paljon saatavuushäiriöitä ollu, että ettää mm… mä oon hakenu kolme kynää tällä hetkellä ja se on saanu valtavasti huomiota aina ku mä oon hakenu uuden kynän ja mä oon avoimesti kertoo niistä kokemuksista niistä ensimmäisistä oireista, kun kun alotin Ozempicin ja toki nämä painon muutokset kiinnostaa ihmisiä vaikka mä en oo halunnutkaan nostaa ihan ihan äärimmäisen tärkeeks siinä, vaikka se on niinku, sanotaanko näin, lääkkeen tehon kannalta semmonen keskeinen asia, että se halutaan niinku nostaa esille, että, ettää kun tässä niinku puhutaan niinku lihavuuden hoidosta, mutta. Sitten mä haluun kuitenkin nostaa vielä, että ettää että öööh, kehohäpeästä vapautuminen on varmasti ollut niinku keskeisin syy, miksi mä oon halunnu niinku tähän Ozempic-matkaan lähtee että, ettää kun ei oo uskaltanu ja varmaa ne ennakkoasenteetkin myöskin, että, et viekö sitten lääkkeet niiltä enemmän tarvitsevilta niin nekin syyllisyyden tunteet siellä niinku mitä oon saanu lukee mediassa ja somessa niin oli, jos se ois iskostunu mieleen, mutta sitte oli myös tietenki täytyy huomioida tässä että, et mulla oli selkeesti tai mulla oli mulla oli tässä öööh.. imetys oli tässä vaikuttava tekijä tos minkä takia en pystynytkään alottaa heti Ozempicii tota raskauden jälkeen, että että se.. sitäki oli.. oltiin kritisoitu ku mä kävin siellä lihavuuspolilla, että, että no miks mä en sitä Ozempicii nyt sitten alottanutkaan, että mä halusin kuitenkin ööm.. taata viel sen viimesen imetysmatkan, mitä nyt äitinä halusin kokea. Ai kauhee, meinaa taas tunteet nousta pintaan, mutta joo, siis todellakin raskas tää syksy on myös senki kannalt että mulla on imetyski päättyny tässä..

Jonna: Aivan..

Katja: …et totaa ööm ja todennäkösest viimenenki imetysmatka, mitä mä tota oon saanu kokee niinku äitinä, että tosi erilaisii tunteit täs on joutunu niinku kokemaan, että, et ei ihme, että on ehkä se on vaikuttanutkin jaksamiseen sekä kotona ja että töissä että, että mä se on monin eri tavoin ollu niinku joutunu niinku paljon niinku pysähtymään itsetutkiskelemaan, että, että, et löytää niinku tavallaan sen mitä niinku halunnu tässä niinku, löytää tän Ozempicin aikana sen ruokarauhan. Niinku, et keho niinku tottuis nyt siihen, että se ruoka ei pyöris jatkuvasti mielessä, ja sitä kohten mä oon koko ajan menossa ja, ja saanukki niinku semmosen tietynlaisen tasapainosemman ruokavalion nytten toteutettuu, että eihän muuten se paino ois pudonnukkaan hahhahah!



Jonna: Eli miten, jos konkreettisesti erittelet, että et millä tavoin se Ozempic sua auttaa, et viekö se nimenomaan ajatukset pois ruuasta tai millä tavoin se..

Katja: ..kyl, joo. Kyllä, sä saatat jopa unohtaakin, että aah, sulla on jääny yks ruokailu väliin, pitäiskö alkaa tekemään ruokaa. Toki suurperheen äitinä tietenki meillä on säännölliset ruokarytmit, että sillee niinku arki pyörii niinku sen mukaan, mut kyl sitä joutuu välil itteeki muistuttaa, et hei, pitäiskö mun jopa syödä ja annoskoot on pienentyny, makeanhimo lähti heti ku mä alotin Ozempicin. Se on ihan siis sillee mullistava tekijä, että ku kun aina, aina totaa ajatukset pyöri ku viikonloppu koitti, että no pitäiskö käydä hakemas jotain, jotain herkkua että sais semmosen niinku palkinnon itselleen tota kuluneesta viikosta, mutta nyt ne on ne annoskoot on niin paljon pienentyny että et ne ei haittaa sun painonhallintaa tällä hetkellä, että et ja se vaste toimii ja sä oot saanu sen tietynlaisen niinku tietynlaisen rytmin myös siihen sun arkeen mukaan, että, että ja sitä kautta se paino lähteny putoomaaki että..

Jonna: Eli ehkä voisi ajatella niin, että että nyt kun tämä kylläisyyshormoneja tehostava lääkitys on käytössä niin olotila on se, mikä on normaalipainosella aina?

Katja: Nii, aattele. Se, tältäkö pitäis normaalisti tuntua, että et toki siellä on taustalla varmasti vielä ne vanhat syömistottumukset, mutta eihän niistä pääsekään heti tällee napsauttamalla eroon, et se on, et yksi askel kerrallaan niinku mä oon koittanutkin sanoo tuolla Instagramissaki, että seuraajille, että, että se on se o ihan varmasti paras mahdollinen niinku öö.. keino, ohje elämäntapamuutoksessa, että et jos sä lähet kerralla muuttaa kaiken, niin sä todennäkösesti jossain vaihees niinku pakitat takasi, että, että tässä kolmen kuukauden aikanaki mä oon paljon pystyny jo muuttaa, mutta toki niinku aina löytyy meillä parannettavaa, että aina me voidaan niinku kasvisvaihtoja valita ruokavalioon, mä oon se.. sekasyöjä, niin, me voidaan sitä kautta niinku saada sitä ruokavalioo monipuolisemmaks ja terveellisemmäks, mutta kun jos on aiemmin ollu tota noi ruokailutottumukset niin, et sä et oo pystyny tuntemaan sitä kylläisyyden tunnetta, et ne annoskoot on niin paljon suuremmat, niin ei ihmekään että on ollut sen painon kanssa niinku haasteita ja on niinku monin eri tavoin niinku joutunu niinku kamppailee sen et niinku monenki asian kanssa tässä matkan varrella, että että sä tunnet syyllisyyttä siitä ku sun paino nousee ja sitten, sitten sun pitäis niinku tietyllä keinolla pudottaa sitä painoo sä et niinku löydä millään taval sitä ruokarauhaa ja sitten, ja täytyy vielä nostaa täs viel puheenaiheeks se, että et ihan sama mitä minä syön, että mä nostan niitä tuol sisällössä niit jotain esiin, niin siit löytää aina jotain semmost kritisoivaa. Ja enkä mä tietenkään aina niinku meil löytyy jotain parannettavaa parannettavaa, mutta sit kuitenki täytyy pitää sellanen maalaisjärki kuitenki tässä taustalla, että et tota sä pystyt iha normaali kotiruuallaki pärjäämään hyvin, että, että jos joku kritisoi sitä et mä syön makaronilaatikkoo kotona ni, niin kyl se niinku tosi tosi kurjaa ja sitte ku miettii, et mitä nämä nämä kritisoivat sitten syövät kotona ni..

Jonna: Ja, ja myös ruuasta nauttiminen ja se sosiaalinen puoli kuuluu meille ihan jokaiselle ja jokaisen kokoselle, että.."

Katja: Kyllä, nimenomaan..



Jonna: ..ja myös laihdutusmatkalla.



Katja: Kyllä, nimenomaan, että, ettää semmonen 80/20-suhde mä oon koittanu sitä niinku noudattaa tässä tässä tota tämän Ozempicin aikana ja myös ennen sitäki, että mutta sitten vasta tiedosti nyt viime kesänä, että, ettää et ne kylläsyyden hormonit ei, ne ei oo toiminut tarpeeksi niin ne annoskoot on ollu sen takia sen verran suuria, et se paino ei oo päässyt niinku putoamaan.



Jonna: Ja sitä voi tietysti jokainen, jokainen itse ajatella, meistä jokainen tietää miltä nälkä tuntuu. Ja sillon kun ne kylläsyyshormonit eivät toimi normaalilla tavalla niin, niin se nälkä on paljon suurempi kuin kuin sitten normaalipainosella, että kukaan meistä ei jaksa nälkää pidemmän päälle.

Katja: Ja täytyy ottaa viel huomioon, että syömishäiriö on mielenterveydellinen sairaus, ja siihen ei saada helposti apua, niin musta on todella väärin, että me kenellä on syömishäiriö, ni podetaan siitä syyllisyyttä vielä, että ku ei me saada siitä yhteiskunnalt tarpeeks apua, ku monen mutkan kautta vasta.

Jonna: Se on totta ja riippuvuuksia on myös erilaisia ja, ja lihavuus sattuu olemaan se riippuvuus mikä näkyy, että sitten siitä joutuu sitten kärsimään.



Katja: Niin, ja ilman ruokaa emme pysty elää.



Jonna: Ei, mmh.



Katja: Et se on aina siinä läsnä, että meijän arjessa, että sä et pysty pääsee siitä pakoon. Eikä pidäkään, koska et tärkeetä on löytää se tasapainonen ruokavalio ja ruokarauha siinä sun elämän varrella.



Jonna: Se on juuri näin. No mitäs sää ajattelet kehopositiivisuusliikkeestä?

Katja: Ehdottomasti asia joka ois pitäny ottaa jo 90-luvulla huomioon, ite 90-luvun lapsi. Nämä heronic chick ja tämmöset niinku kauneusihanteet niin on todella kurjaa, että niitä, niitä näkyy vielä nykyäänkin. Kaikenlaiset kehot kuuluu näkyä ja tulla nähdyksi juuri sellaisena kuin ovat. Terveys ja kehopositiivisuus ovat asia erikseen ja niitä ei pitäis sekottaa, ku ne usein sekotetaan meidän keskusteluissa.



Jonna: Joo, kyllä, se oikeastaan vastasikin kysymykseen, että onko kehopositiivisuusliikkeen viesti ymmärretty oikein sinun mielestä?

Katja: Ei aina, että kyllä yhä enemmän ihmiset tiedostaa, mistä siinä on oikeesti kyse, kiitos some. Hahhahahh, ja media, hhahahah!!



Jonna: Ja myös sinun



Katja: Niin, no kiitos heheh, joo et, et todellaki me tätä samaa viestii me kehoaktivistit ja kaikki ketkä potevat näitä samoja haasteita elämässä, että haluu niinku tulla hyväksytyksi juuri omana itsenäni, ni se kuuluu meille kaikille että..

Jonna: Kyllä. No keskustelupalstoilla tuntuu olevan käsitys siitä kehopositiivisuudesta, että että se on lihavuuden ihannointia. Olisitko itse mieluummin normaalipainoinen, jos se olisi mahdollista?



Katja: No sanotaanko näin, että ei kukaan lihava halu, haluu tiedostaen olla lihava, että se on asia mikä niinku on tapahtunu niinku ajan saatossa, mutta öö, kehoja on erilaisia, et se, et se että me pystyttäis hyväksyy itsemme ees neutraalilla tasolla, niin se on asia mitä meijän joka.. jokaisten pitäis kannustaa, mutta ku on nämä yhteiskunnan paineet on niin suuret ni, se ei, se ei oo tota mahdollista tällä hetkellä.

Jonna: Ihminen on sama isommassa ja pienemmässä koossa, ja ihmisarvo on sama.



Katja: Kyllä.



Jonna: Onko vielä jotain, mitä sä haluaisit tässä tuoda esille tai kertoa.

Katja: Noo, ihan ensteks, että öö itsensä hyväksyminen ei ole koskaan ollut terveysriski että, et mun mielestä tää pelolla kontrollointi on loputtava ja mä haluan sen takia näkyä kaikille, jotta kaikki pystyy vapautua häpeästä.



Jonna: Aivan. Kiitos!



Katja: Kiitos!



Jonna: Kiitos siitä, että jaksat tehdä sitä työtä ja kiitos tästä haastattelusta, Katja.



Katja: Kiitos sulle"



Jonnan loppuhorinat.